fbpx
Uutiset

Syrjintä kiellettyä kirkossakin

Olisi toivottavaa, ettei naispappeudesta tarvitsisi enää!lainkaan kiistellä.

Vuosi vuodelta yhä useampi suomalainen pappi on nainen. Ensimmäiset naiset vihittiin papeiksi maaliskuussa 1988. Tätä nykyä heidän osuutensa on papistossa noin kolmannes ja on vain ajan kysymys, koska Suomen evankelis-luterilainen kirkko saa ensimmäisen naispiispansa.

Naispappeuden vastustus on kirkon tuoreen kyselyn mukaan vähentynyt. Se ei ole mitenkään yllättävää, vaan luonnollisen kehityksen tulos, merkki aikojen muuttumisesta, jota vastaan kiivailu ei pure.

Naispappeuden vastustajat ovat joukkojensa huvetessa muuttuneet entistä äänekkäämmiksi, mikä on enemmistön paineen vuoksi ymmärrettävää.

Olisi toivottavaa, ettei naispappeudesta tarvitsisi enää!lainkaan kiistellä. Kirkon virallinen linja hyväksyy naispappeuden, eikä tietä ajassa taaksepäin ole.

Vielä viisi vuotta sitten joka kolmas miespuolinen pappi vastusti naispappeutta tai suhtautui siihen vähintäänkin varauksella. Viime syksynä tehdyn selvityksen mukaan enää noin 13 prosenttia miespapeista suhtautuu torjuvasti naisten pappeuteen.

Naispappeus on jakanut ja jakaa kansankirkkoa, mutta vastustajien joukko hupenee. Vuonna 2000 suomalaisista 85 prosenttia suhtautui suopeasti naispappeuteen. Vastustajia oli viisi prosenttia.

Piispainkokous asetti vuosi sitten helmikuussa Espoon piispan Mikko Heikan johtaman työryhmän selvittämään naispappeuteen liittyviä ongelmia seurakunnissa.

Kysymys on syrjinnästä ja sen estämisestä, joka on perusteltua kaikissa työyhteisöissä ja siten myös kirkon piirissä.

Paitsi naispappeuden vastustajien tuottamia ongelmia työryhmä selvittää myös sitä, joutuvatko myös vastustajat syrjityiksi.

Hyväksyessään naispappeuden vuoden 1986 kirkolliskokous laati kirkon säännöksiin varauksen, jonka tarkoitus oli turvata myös naispappeuden vastustajien vapaus toimia kirkossa. Tasapainoilusta yleisen linjan ja kyseisen ponnen välillä ei näillä näkymin kokonaan päästä, mutta sen merkitys vähenee vääjäämättä.

Mikko Heikan tuore tilannearvio on lohdullinen. Vakaviksi luonnehdittuja ongelmia on naispappeuden takia vain kahdessa prosentissa seurakunnista ja lieviä joka kymmenennessä. Kun ongelmat ovat vähentyneet, ne samalla ovat valitettavasti usein kärjistyneet.

Sovittelu ja sopeutuminen ovat jääneet keinoiksi, koska ei ole perusteltua syytä kieltää naispappeuden vastustajiltakaan heidän vakaumustaan.

Helsingin piispa Eero Huovinen on pohtinut, pitäisikö naispappeuden jyrkimpien vastustajien erota evankelis-luterilaisesta kirkosta ja perustaa oma kirkkonsa. Se tuskin olisi käytännössä mahdollista, koska naispappeuden vastustajat ovat hajallaan eri seurakunnissa.

On luonnollista, että saman kirkon piirissä työskentelee ihmisiä, joilla on erilaisia vakaumuksia.

Oulun piispa Samuel Salmi antoi hiljattain huomautuksen naispappeutta vastustavalle seurakuntapastorille, jonka ei voi edellyttää muuttavan omaa kantaansa. On kuitenkin päivänselvää, ettei hänellä ole oikeutta toimia työssään syrjivästi.

Menot