Uutiset

Syyllisen löytäminen helpottaa

Ennen vanhaan meitä opetettiin kansakoulussa, että vaikka jalankulkijalle olisi vihreätä valoa, pitää ennen kadun ylitystä katsoa molempiin suuntiin. Kun kotimme oli radan vieressä, vanhemmat painottivat erityisesti, että rataa ylittäessä on aina katsottava molempiin suuntiin, ettei junaa tule.

Autokoulussa opetettiin 30 vuotta sitten (todellakin, siitä on yli 30 vuotta!), että vauhti on sovitettava keliin ja tien kuntoon.

Kokemusta on kuitenkin myös siitä, että rekka heittää poikittain auton edessä, etkä mitään voi, vaikka auton nopeus on melkein nolla.

Joskus kerta kaikkiaan tapahtuu onnettomuuksia, jotka eivät ole kenenkään syytä, joille ei mahda mitään.

Viime vuosina olemme kuitenkin saaneet yhä enemmän ruotsalaistyyppisiä vaikutteita. Ruotsissa ei sitten Olof Palmen murhan ole tapahtunut mitään sellaista, johon ei olisi osoitettavissa syyllistä tai syyllisiä.

Jos ei muita löydy, niin syy lykätään pääministeri Göran Perssonin harteille. Miehellä täytyy olla psyyke kuin kiviseinää, että hän kestää kantaa tsunamivastuun ja kaikki vähäisemmät onnettomuudet.

Suomessakin käytiin tätä keskustelua, mutta ulkoministeriö ja poliitikot pääsivät todella vähällä ruotsalaiskollegoihinsa verrattuna.

Suomessa on viime päivinä tapahtunut useita todella traagisia liikenneonnettomuuksia. On puhuttu keleistä, jotka ovat olleet kurjat. Vikaa on myös etsitty tien pinnasta. Sekin on voinut olla kurja. Jotkut onnettomuusautoista ovat voineet olla huonossa kunnossa. Joku on voinut tehdä myös kohtalokkaan ajovirheen.

Useimmiten on kuitenkin kyse lukuisten sattumien summasta, jossa on vaikea osoittaa yhtä syyllistä.

On tullut muodiksi, että ns. suurta yleisöä varten on löydettävä syyllinen, joka voidaan repiä julkisuudessa kappaleiksi.

Kun prinsessa Diana aikoinaan kuoli traagisessa onnettomuudessa, suomalaisten lehtikuvaajien kimppuun käytiin juttukeikoilla. Onko tämä rationaalista käytöstä?

Vaikka syyllisen etsintä on meilläkin yhä yleisempää, omissa kodeissamme olemme huolettomia. Eurooppalaisten tilastojen mukaan suomalaiset kuolevat erilaisissa tapaturmissa huomattavasti useammin kuin monet muut läntisen Euroopan asukkaat.

Siinä, kun portugalilaiset ovat pystyneet puolittamaan erilaisten tapaturmaisten kuolemien määrän parissa kymmenessä vuodessa, Suomessa ei ole tapahtunut vastaavaa kehitystä.

Jos liikennekuolemien määrää onkin onnistuttu vähentämään, tohellamme yhä useammin kotona humalapäissämme tai ihan selvin päin. Sytytämme tulipaloja tai vain yksinkertaisesti kompastumme rappusissa.

Kuka tämän selittäisi? Kenet tästä voi vetää syytettyjen penkille?