Uutiset Helsinki

Syyttäjä poliisijohdon kaatuneista syytteistä: “Helsingin poliisilla kävi säkä” – Päällikköt saavat virkansa takaisin, valtiolle 620 000 euron lasku

Oikeuden mukaan tietolähteiden kirjaamiseen ei ollut syytteiden aikaan lain mukaista menettelytapaa, joten kaikki syytteet hylättiin. Syytteiden ensisijainen hylkäysperuste näyttää olevan ristiriidassa poliisin ylijohdon
Nykyään eläkkeellä oleva poliisiylijohtaja Mikko Paatero (edessä) toimi poliisiylijohtajana rikosepäilyjen aikaan. Kuva: Kimmo Penttinen
Nykyään eläkkeellä oleva poliisiylijohtaja Mikko Paatero (edessä) toimi poliisiylijohtajana rikosepäilyjen aikaan. Kuva: Kimmo Penttinen

Helsingin käräjäoikeus on hylännyt kaikki syytteet poliisin ylintä johtoa ja Helsingin poliisilaitosta koskeneessa virkarikosasiassa.

Sisäministeriö kertoi heti tuomion julkistamisen jälkeen, että syytteistä vapautetut poliisipäälliköt Robin Lardot ja Lasse Aapio palaavat hoitamaan tehtäviään.

Aapio on Helsingin poliisipäällikkö ja Lardot keskusrikospoliisin (Krp) päällikkö.

Syyttäjien aikeissa on valittaa käräjäoikeuden tuomiosta.

Lähes viisi vuotta kestäneessä tutkinnassa ja viime lokakuussa alkaneessa oikeudenkäynnissä puitiin sitä, rikkoivatko syytetyt virkavelvollisuuttaan, kun Helsingin huumepoliisi ei pitänyt kirjaa käyttämistään tietolähteistä eli “vasikoista” kuten säännökset vaativat.

Poliisijohdon osalta selvitettiin, laiminlöikö johto alaistensa valvonnan, kun poliisijohto ei puuttunut tietolähteiden rekisteröinnin puuttumiseen.

Lardot’n ja Aapion lisäksi syytettynä olivat eläkkeelle sittemmin jääneet poliisiylijohtaja Mikko Paatero ja Helsingin poliisipäällikkö Jukka Riikonen. Virkaansa palaava poliisipäällikkö Lasse Aapio toimi rikosepäilyiden aikaan Helsingin apulaispoliisipäällikkönä.

Helsingin huumepoliisista syytettynä oli entinen päällikkö Jari Aarnio ja kaksi hänen entistä alaistaan, jotka syytteiden mukaan olivat jättäneet varsinaiset tietolähderekisterit kirjaamatta.

Valtio velvoitettiin korvaamaan vastaajien oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluja yhteensä yli 620 000 euroa. Oikeudenkäynnin viivästymisen vuoksi valtio velvoitettiin lisäksi maksamaan hyvitystä kahdelle vastaajalle yhteensä 7 000 euroa.

Tietolähteiden rekisteröimiseen ei ollut lain mukaista menettelytapaa

Tietolähteiden rekisteröinti olisi lain mukaan edellyttänyt valtakunnallisen tietolähderekisterin perustamista, oikeus totesi tuomiossaan.

Tällaista rekisteriä ei kuitenkaan ollut olemassa ennen vuotta 2018, joten tietolähteiden rekisteröimiseen ei syytteiden tekoaikana ollut lain mukaista menettelytapaa.

Siksi syytetyt eivät voineet oikeuden mukaan syyllistyä väitettyihin virkavelvollisuuksien rikkomisiin.

Oikeus katsoo myös, ettei asiassa tullut näytetyksi, että poliisijohto olisi ollut tietoinen siitä, että Helsingin poliisilaitos menetteli tietolähdetoiminnassaan virheellisesti.

Tuomion mukaan Helsingin poliisilaitoksen tietolähdetoiminnan osalta nimenomaisia virkavelvollisuuksia oli vastaajista vain poliisikomentaja Riikosella sekä kahdella Aarnion alaisella huumerikosyksikössä.

Syyttäjä: Helsingin poliisilla “kävi säkä”

Syyttäjien aikeissa on valittaa tuomioista hovioikeuteen, sanoo jutun toisena syyttäjä toiminut kihlakunnansyyttäjä Harri Tiesmaa.

– Ehdimme arvioida ensisijaista syytteiden hylkäämisperustetta, eikä se vastaa syyttäjien käsitystä. Ensivaikutelmalta se ei vastaa myöskään poliisiylijohdon eikä tietosuojavaltuutetun näkemystä, Tiesmaa sanoo.

Ensisijainen hylkäämisperuste näyttää olevan Tiesmaan mukaan se, että tietolähteiden kirjaamiseen käytetyt poliisilaitoskohtaiset rekisterit eivät tuomion mukaan ole lainmukaisia.

– (Poliisihallituksen rikosepäilyiden aikaisen poliisijohtaja) Lardot’n oma linjaus oikeudenkäynnissä oli, että paikallisia rekisterejä käytetään, kunnes valtakunnallinen rekisteri saadaan perustetuksi.

Tiesmaa huomauttaa, että oikeudenkäynnissä todistajana ollut tietosuojavaltuutettu esitti vastaavan näkemyksen.

Helsingin poliisilaitoksen “näyttää pelastaneen syytteistä” Tiesmaan mukaan se, että paikallisten tietolähderekisterien käytöstä ei oltu tehty muodollista, hallinnollista päätöstä.

Sen puuttumista oikeus pitää merkkinä paikallisten rekisterien lainvastaisuudesta.

– Helsingin poliisilla kävi säkä siinä, että ylijohto ei tuntenut lakia, eikä siksi tehnyt hallinnollista päätöstä paikallisten rekisterien käytöstä. Eihän siellä ole voitu ymmärtää, että paikalliset rekisterit ovat käräjäoikeuden mukaan lainvastaisia, Tiesmaa toteaa.

Tiesmaa pohtii, seuraako oikeuden ratkaisusta se, että muiden poliisilaitosten paikalliset tietolähderekisterit ovat olleet lainvastaisia.

– Käräjäoikeus ei tietysti ota siihen varsinaisesti kantaa, mutta tällainen seuraus siinä voisi olla.

Syyttäjät: tietolähteiden kirjaamiseen ei löytynyt halua, puolustus: säännökset olivat epäselviä

Syyttäjät kiteyttivät maaliskuussa antamissaan loppulausunnoissa, että tietolähteiden puuttumisessa on ollut kyse asenneongelmista, joissa “tietolähdemääräysten noudattaminen ei ole ollut poliisijohdon prioriteeteissa”.

– (Syytetyt) eivät kertomansa mukaan myöskään osanneet tulkita lakia ja muita säännöksiä edes silloin, kun he ovat itse olleet mukana laatimassa niitä, kihlakunnansyyttäjä Harri Tiesmaa sanoi.

Kuulusteluissa ja oikeudenkäynnissä syytetyt ovat olleet syyttäjien mukaan “muistamattomia, ymmärtämättömiä ja tietämättömiä siitä, mitä kentällä tapahtui”.

Syytetyt puolustautuivat muun muassa sanomalla, että rekisterimääräykset ovat olleet “erittäin epäselviä”.

Aarnion puolustuksen mukaan rekisteriä ei ole pidetty, koska se olisi vaarantanut jopa tietolähteiden hengen. Poliisipäälliköiden ja -johdon on täytynyt Aarnion mukaan tietää huumepoliisin linja.

Poliisijohtajat vetosivat etenkin siihen, etteivät he ole olleet tietoisia Helsingin poliisin puutteista tietolähteiden kirjaamisessa. Luotto Aarnioon on ollut voimakasta, eikä alaisten toimia ole siksi pengottu, entisen poliisipäällikkö Riikosen asianajaja sanoi.

Tutkinta alkoi jo vuonna 2013

Vyyhti käynnistyi vuonna 2013, kun silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) teki tutkintapyynnön Helsingin poliisin tietolähteiden käytöstä.

Jari Aarnio oli vangittu hieman tätä ennen niin sanotussa Trevoc-tutkintahaarassa.

Siitä Aarnio tuomittiin vuonna 2017 kolmen vuoden vankeuteen ja yli 100 000 euron vahingonkorvauksiin muun muassa lahjuksen ottamisesta, virka-aseman väärinkäyttämisestä ja petoksesta, jotka olivat kaikki muodoltaan törkeitä.

Lähtölaukaus tietolähdejutulle oli juuri Aarnion kiinniotto. Pian sen jälkeen Helsingin Sanomat kertoi Aarnion johtaman huumepoliisin tietolähteiden epäselvyyksistä, jonka jälkeen Räsänen teki tutkintapyyntönsä

Ennen tutkintapyyntöään Räsänen yritti selvittää asiaa useaan otteeseen poliisihallinnon sisällä, mutta hänen mukaansa Poliisihallitus ei antanut kunnollista vastausta sisäministeriön selvityspyyntöihin.

Lopulta Räsänen oli kysynyt Helsingin huumepoliisin tietolähteiden määrästä suoraan Paaterolta, jonka vastauksen mukaan rekisteröityjä tietolähteitä ei ollut lainkaan, vaikka yleisen käsityksen mukaan Helsingin poliisilla oli kaikkein kattavimmat tietolähteet.

Kun Räsänen kuuli Paateron vastauksen, hän kertoi järkyttyneensä.

Myöhään samana iltana hän teki tutkintapyynnön Valtakunnansyyttäjävirastolle, koska hän koki, ettei asiaa ollut mahdollista selvittää poliisin sisällä.

Päivi Räsänen: Tietolähteiden turvallinen rekisteröinti toimi KRP:ssä ja suojelupoliisissa

Helsingin poliisilaitoksen lisäksi Räsänen selvitti KRP:n ja suojelupoliisin tietolähteiden rekisteröintiä.

Selvityspyyntöjen perusteella Räsänen totesi Ylelle, että rekisterinpito on mahdollista hoitaa lain vaatimalla tavalla, mutta niin, ettei tietolähteiden henkilöllisyys paljastu.

Räsänen perusteli Valtakunnansyyttäjälle tekemäänsä tutkintapyyntöään sillä, että poliisin toimia on pystyttävä valvomaan.

Tietolähteitä ei saa käyttää viranomaisvaltuuksia edellyttäviin tehtäviin, eikä tietolähteiden mahdollisia omia rikoksia voi katsoa sormien läpi, vaikka tekijä antaisi tietoja poliisille.

Jos tietolähteitä ei kirjata, uhkana on esimerkiksi se, että poliisi voisi perustella omaa, mahdollisesti rikollisuuteen tähtäävää yhteydenpitoaan rikollisten kanssa piiloutumalla tietolähdetoiminnan taakse.