Uutiset

Taantuma kolkuttaa jo ovella

Suomen kansantalous on syksyn lähestyessä ajautumassa taantumaan. Keskeisiä syitä on kaksi, teollisuuden tilauskirjat ovat kovin ohuita ja yksityinen kulutus on hiipumassa veronkorotuksiin.

Suomi on monista muista Euroopan maista pitkään käynyt menestyksekästä viivytystaistelua taantumaa vastaan, mutta nyt alkaa näyttää kehnolta. Yksityinen kulutus on pitänyt yllä pientä talouskasvua ja sen myötä työllisyyttä. Kansalaisten luottamus omaan talouteensa oli vielä keväällä euron myllerryksestä huolimatta vahvaa. Eurokriisien jatkuessa ja pahentuessa usko on kuitenkin alkanut horjua, mistä kielii muun muassa asuntokaupan nihkeys. Kauppa ei käy, vaikka korot ovat ennätysalhaisia, rohkeus suuriin investointeihin on kadonnut.

Yleisen arvonlisäveron korotus prosenttiyksiköllä lannistaa kulutusta ja indeksitarkistusten tekemättä jättäminen kiristää verotusta. Kun taustalla on vielä hiipivä pelko työllisyyskehityksen heikkenemisestä, taantuma ei oikeastaan ole edes kovin suuri ihme.

Hiljalleen kitkutellut, pientä kasvua kirjannut vientiteollisuus on niin ikään vajoamassa taantumaan. Vähäinenkin vire on laantunut eikä teollisuus ole vuoden 2008 notkahduksen jälkeen päässyt ollenkaan kunnolla vauhtiin.

Mittavat irtisanomiset jatkuvat keskeisillä teollisuudenaloilla. Sähkö- ja elektroniikkateollisuudesta on Nokian johdolla vähentynyt muutamassa vuodessa lähes 15 000 työpaikkaa. Kone- ja metalliteollisuudessa työpaikkakato on ollut parikymmentätuhatta työpaikkaa.

Määrät ovat niin suuria, ettei niitä voi enää selittää millään suhdannevaihtelulla. Kysymys on maailmanlaajuisesta rakennemuutoksesta. Tehdasteollisuuden työpaikat ovat pysyvästi siirtyneet halvan työvoiman maihin ja sinne ne myös jäävät. Menetettyä kilpailukykyä ei kevein keinoin palauteta.

Teknologiateollisuus patisti viime viikolla maan hallitusta pikaisiin toimiin teollisuuden pelastamiseksi. Menestyksen esteinä pidetään lyhyttä työaikaa, korkeita palkkoja ja kireätä verotusta. Lääkkeeksi teknologiateollisuus tarjoaa verohyvityksiä teollisuuden tutkimuspanostuksiin, teknologiamäärärahojen lisäämistä leikkausten sijaan ja pääomasijoitusten verokannustimia. Vientiteollisuutta närästää muun muassa se, että laivojen rikkivero lisää kustannuksia, joita ei kuitenkaan voida siirtää tuotteiden hintoihin. Esitetyt keinot voivat olla tehokkaita, mutta tähän hätään niistä ei apua ole tulossa.

Ulkoinen talouspoliittinen ympäristö taantumalle ja sen nopealle selättämiselle ei ole kovin otollinen. Euron kriisi on edelleen päällä ja pahimmillaan se voi vielä nykyisestään syventyä. Jos Italiakin lähikuukausina, vastoin maan poliittisen johdon lupauksia, kolkuttaa tukiluukulla, korpitaipaleen pää ei edes häämötä.

Vasta sen jälkeen, kun euron kriisi on selvitetty, Suomessakin on edellytykset kääntää kansantalous uudestaan kasvuun.