Kolumnit Uutiset

Taas on paljon mahdollisuuksia uusiin epäonnistumisiin

Onneksi olkoon: taas on yksi vuosi lusittu eli selvitty hengissä, mikä tosin ei ole mikään tavaton tilastollinen poikkeus vähän yli viisikymppiselle suomalaiselle.

Jos eläisin esimerkiksi Sambiassa, olisin suurella todennäköisyydellä jo kuollut: ihmisten keskimääräinen eliniän odote on reilusti alle 40 vuotta. Omien vanhempieni syntymän aikoihin elettiin Suomessa vain vähän vanhemmaksi.

Jossakin 1930-luvun Suomessa eläisin jo elämäni ehtoopuolella ja minut olisi sijoitettu vaivaistaloon. Voisin myös istua syytinkiukkona pienen pöydän ääressä oven suussa kunnes kupsahtaisin.

Vuoden aluksi voi viettää vähäsen omia hautajaisia. Tasaisena vuosien virtana eteenpäin valuvassa elämässä on hyvä olla edes pieniä taitekohtia, jotta itse kukin huomaa kulkevansa jonnekin. Varma kiinnekohtahan on oikeastaan vain se, että itse kukin kulkee kohti kuolemaa. Sen jälkeen on kysymys enää vain järjestelyistä: polttohautaus vain perinteinen? Mitä jäi perinnöksi?

Karmeita ovat puolitieteelliset arviot, joiden mukaan nyt syntyvistä lapsista osa voi elää ehkä peräti 200-300-vuotiaiksi. On niissä elämissä elämistä. Loppuvatko vaatimukset työurien pidentämiseksi?

Nuorena sitä vielä odotti tulevaa ja kuvitteli, että kyllä aikuisena on sitten kivaa, kun voi tehdä maailmassa ihan mitä huvittaa tai ainakin melkein.

Olipa tosi hyvä, ettei joku tylsämielinen tosikko sanonut, että kukaan ei kuitenkaan ikinä voi. Odotushan on usein parempaa kuin se, mitä odottaa. Odotukset johtavat kuulemma vääjäämättä pettymyksiin, mutta mitä sitten? Elämää ne ovat pettymyksetkin. Kuvitelkaapa jos niitä ei olisi.

Vuosiin ja kuukausiin pätkittynä elämä on ehkä vähän paremmin hahmotettavissa, mutta sittenkin vain vähän.

Paikoillaan visusti pysymisen maailmamestaritkin havahtuvat siihen, etteivät taaskaan ole liikahtaneet tasan vuoteen yhtään mihinkään, vaan ovat pitäneet visusti kiinni rutiineistaan, joiden harhaisena päämäärä on kaiken pysyvyys.

Muutos on aina mahdollisuus, kuten kuuluu yksi aikamme suurimmista latteuksista, jolla vakiintuneen tavan mukaan ollaan lohduttavinaan sellaisia, jotka ovat joutuneet luopumaan arvokkaastaan. Sitten lässytetään päälle, että elämähän on nykyään niin haasteellista. Isoin ongelma on kuitenkin siinä, että kaikkea on ihan liikaa ja enemmän.

Muutos on usein mahdollisuus vain uuteen epäonnistumiseen, josta siitäkin voi tehdä taiteen. Rohkeasti siis kohti loistavia epäonnistumisia!

Ei pidä tehdä mitään luonteenvastaista, kuten istua palaverissa tyhjänpanttina, vaikkakin varmaan viisaan näköisenä.

Onneksi tässä elämässä voi tehdä edes toisinaan sitä, mikä on kivaa, kun muistaa merkitä umpihankihiihdolle sun muille hervottomuuksille riittävästi tilaa kalenteriin.

Päivän lehti

31.3.2020