Uutiset

Tähtitaivaan uusi lellikki

Oopperalaulaja Waltteri Torikalla, 30, on mahtipontinen unelma. Hän tahtoo hävittää elitismin pitkän ja syvän varjon oopperataiteen yltä, jotta kuka tahansa saisi kokea oopperan taikamaailman sykähdyttävän elämyksen. 
 
– Ooppera voi viedä mennessään, kun sen sisälle pääsee ja ymmärtää, miten hieno taidemuoto se on. Minusta oopperan popularisointi olisi niin helppoa, mutta sitä ei jostain syystä osata.
 
Torikka tietää, että parhaimmillaan ooppera on katsojalleen huumaava kokemus. Oopperatalon akustinen tila, orkesterimontussa soittava orkesteri ja lavalla laulavat ihmiset voivat tottumattomasta tuntua shokeeraavilta.
 
– Ooppera on kokemus, jollaista ihmiset enää harvoin kokevat.
 
Torikka kuuluu uuden sukupolven kulttuuritekijöihin, joille on tärkeää rikkoa taidemuotojen keinotekoisia rajoja. Hänelle ei ole uskottavuuskysymys se, esiintyykö hän Kansallisoopperassa vai kepeässä viihdeohjelmassa tai molemmissa yhtä aikaa.
 
Olennaista on, että tekeminen tuntuu omalta, se on monipuolista ja koskettaa katsojaa.
 
– Mun tapa on tehdä musiikkia itseni kautta, muuten siinä ei ole mitään järkeä. Siihen esiintyvän taiteilijan pitää pyrkiä, hän sanoo. 
 
Kuluvan kevään aikana Torikka on ollut mukana MTV3:n Tähdet tähdet -viihdeohjelmassa.
 
Ohjelman myötä hän on noussut suomalaisen tähtikaartin uudeksi lupaukseksi. Ensimmäiseksi häneen lyötiin valtakunnan hurmurin leima.
 
Tähän tarvittiin yksi suora tv-lähetys, suihkurusketus, Ricky Martinin superhitti ja sulavasti keinuvat lanteet. 
 
Sen jälkeen erityisesti keski-iässä olevat rouvat ovat villiintyneet nuoresta tulokkaasta.
 
– Tää hurmurikeskustelu on ollut hämmentävää. Olen yrittänyt ajatella, ettei se ole totta, vaan osa ammattiani, Torikka sanoo.
 
Hän kuitenkin tietää, ettei yleisön reaktioita voi ohjailla. Se, mikä kantaa ja lähtee lentoon, alkaa elää omaa elämäänsä. 
 
Seksikkyys on osa esiintyjän karismaa, mutta sen vetovoima toimii omalla tavallaan. Artistin seksikkyys puree tai ei pure. 
 
– Niin, eihän siihen voi mitenkään vaikuttaa. Ei esiintyjä voi sanoa: nyt olen seksikäs, ja kaikki kokisivat hänet sellaisena. Ei se niin toimi.
 
Maikkarin sunnuntai-illan viihdeohjelmaan Torikka päätyi yllättäen. Itse asiassa hänelle on vieläkin epäselvää, kuka koko idean takana on. 
 
– Luulen, että erittäin taitava maskeerausalan ihminen vinkkasi minusta, ja sen jälkeen minut stalkattiin. Noin vuosi sitten sain puhelinsoiton ja kysymyksen, lähdenkö mukaan. Olen kiitollinen, että pääsin. 
 
Torikka on myös iloinen siitä, että kollegoilta saatu palaute on pääosin positiivista. Viime vuonna samassa ohjelmassa esiintynyt sopraano Laura Pyrrö on tsempannut miestä matkan varrella.
 
Kolmikymppinen Torikka on kotoisin Pirkanmaalta. Hän on perheensä ainoa lapsi, ja hänellä on lämpimät ja hyvät välit molempiin vanhempiinsa. Vanhemmat erosivat hänen ollessaan 7-vuotias. 
 
– En ole koskaan kokenut joutuneeni kärsimään vanhempieni erosta. Olen saanut rakkautta.
 
Torikan äiti on seurannut ja tukenut alusta asti poikansa uraa. Äidistä on tullut myös lapsensa tärkeä kriitikko.
 
– Hän on antanut minulle aina palautetta siitä, missä olen edistynyt tai missä kehitystä ei ole tapahtunut.
 
Torikka kuvaa lapsuudenkotiaan tavalliseksi suomalaiseksi perheeksi. 
 
Klassisen musiikin asemesta kodissa ovat soineet suomalaiset iskelmät. Kodin perua on myös Torikan rakkaussuhde Suomi-iskelmään. Erityisen tärkeäksi hän kokee 1980-luvun iskelmähitit, jotka kaikki ovat löytyneet kodin levyhyllystä.
 
– 1980-luvun Suomi-iskelmä oli minusta vielä hyvää. Silloin sanoitukset ja kappaleiden melodiat olivat parempia kuin nykyisin.
 
Iskelmärakkauden vuoksi Torikalle ei ollut mikään juttu esittää ikonista Satumaa-tangoa Tähdet tähdet -ohjelman yhdessä jaksossa. 
 
Hän uskoi siihen, että tulkinta onnistuu, kun sen tekee omalla tyylillään.
 
Lukion jälkeen Torikka piti välivuoden. Hän opiskeli filosofiaa ja työskenteli ravintoloissa. Välivuoden jälkeen hän hakeutui Sibelius-Akatemiaan Helsinkiin ja pääsi sisään toisella yrittämällä. 
 
Yliopistossa Torikka erottui sillä, että hän oli poikkeuksellisen innokas oppimaan uutta. Lisäksi hän oli lahjakas. Sellainen persoonallisuus, joita koulun penkille ei joka vuosi eksy. Poikamainen ja eloisa, mutta kunnianhimoinen.
 
Hän ymmärsi, että äänen kehittyminen vaatii aikaa, ja siksi kaikki vaativat roolit ovat vielä edessä päin.
 
Opintonsa Torikka aloitti kirkkomusiikin koulutusohjelmassa.
 
Hän oli lähtenyt kulkemaan samaa polkua isoisänsä ja tätinsä kanssa. He molemmat olivat työskennelleet kanttori-urkurina. Puolentoista vuoden jälkeen Torikka kuitenkin päätti toisin.
 
– Ja petin sukuni, hän naurahtaa.
 
Sibelius-Akatemiassa laulunopettajana työskennelleestä Pekka Kähkösestä tuli yksi Torikan tärkeimmistä kannustajista ja tukipilareista. 
 
Kähkönen oli yksi niistä, jotka kannustivat Torikkaa vaihtamaan kirkkomusiikin opiskelun oopperaan.
 
– Kaikki eivät häneen uskoneet, mutta minä uskoin. Kun nuori ihminen etsii minuuttaan taiteilijana, se herättää ristivetoa, Kähkönen kertoo.
 
Kähkönen on kannustanut Torikkaa kokeilemaan siipiään reilusti myös oopperamaailman ulkopuolella.
 
– Lopulliset valinnat hän tekee tietenkin itse.
 
Opintojensa aikana Torikka asui lähes kolme vuotta Kööpenhaminassa, jossa hän hän opiskeli Kuninkaallisessa ooppera-akatemiassa. Tanskassa vietetyt opiskelijavuodet olivat kovia, mutta opettavaisia. 
 
Torikka kehuu erityisesti sitä, että Kuninkaallisessa ooppera-akatemiassa opiskelijat otetaan heti mukaan oikeisiin oopperatuotantoihin.
 
– Se oli kovaa opiskelua. Olimme yli puolet ajasta oopperatalossa, jossa pääsimme seuraamaan oikeita esityksiä. Ooppera hyötyi siitä, että sai esiintyjiä pieniin rooleihin, ja me saimme lavakokemusta. Minusta on harmi, ettei Suomessa ole pystytty järjestämään samantyyppistä opetusta.
 
Ulkomailla vietetyt vuodet ovat opettaneet Torikkaa myös arvostamaan Suomea ja suomalaista elämäntapaa. Hän arvostaa erityisesti yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta. Suomeen on helppo tulla takaisin, hän sanoo. 
 
Erityisesti nuorta baritonia viehättää suomalainen kesämökkikulttuuri. 
 
Ja siihen liittyy toinen Torikan suuri unelma. 
 
Perisuomalaiseen tapaan hän haluaisi asua hirsitalossa, lähellä vettä ja viettää kesät omalla kesämökillään.
 
Sen aika ei kuitenkaan ole vielä.
 
Nyt Torikka asuu Helsingissä ja sukkuloi eri taidemuotojen välillä sulavasti ja notkeasti.
 
– Helsingissä on helppo asua, mutta minulla ei ole ollut koskaan sellaista rakastan Helsinkiä -suhdetta. En koe kaupunkiin millään tavalla syvää kiintymyssuhdetta.
 
Minna Akimo

Päivän lehti

30.3.2020