Uutiset

Tahtonainen näki tulevaan

Kun vahva Fredrika Wetterhoff (1844-1905) 120 vuotta sitten perusti työkoulun, ei naisten koulutus ollut itsestäänselvyys.

Aikansa kuuluisimman naisasianaisen Lucina Hagmanin henkiystävä uskoi suomalaisuuteen ja sivistykseen. Kiivas ja omapäinen nainen oli saanut ihanteensa verenperintönä, sillä Inkalan kartanoa isännöineet Wetterhoffit tunnettiin kiihkeinä suomalaisuuden ja kansansivistyksen puolestapuhujina.

Fredrika Wetterhoffilla ei ollut omia lapsia, mutta hänen veljenlapsensa Fritz ja Hanna asuivat hänen luonaan. Fritz olisi ollut valmis jatkamaan tätinsä työtä, muttei voinut miehenä siirtyä koulun johtoon. Kuvassa Fritzin ja Fredrikan kanssa Fredrikan sisaren lapsenlapsi Alf Danning.

Hämeenlinnan päättäjät eivät jakaneet laamannin tyttären ihanteita. Kun uskalikko perusti kaupunkiin köyhien tyttöjen työkoulun 1885, sai opinahjo ”hyyryrahaa” 200 markkaa. Summa kertoo paljon päättäjien asenteesta, sillä samana vuonna toimintansa aloittanut siveellisyysseura sai 3 000 markkaa.

Siveellisyysseura meni puolessa vuodessa, mutta työkoulu on kasvanut kahdeksanoppilaisesta opinahjosta nykyaikaiseksi Hämeen ammattikorkeakoulun Wetterhoffin yksiköksi.

Fredrika on jäänyt miesten kirjoittamissa historiankirjoissa kaksilahkeisten jalkoihin, mutta tämän päivän Fredrikat, Mervi Friman ja Virpi Mikkola, pitävät naisen lippua korkealla. Fredrika Wetterhoffista pitäisi puhua huomattavasti nykyistä enemmän ja äänekkäämmin.

– Olemme wetterhoffilaisia ja ylpeitä siitä. Meissä asuu pieni Fredrika, Friman hymyilee.

Tutkimuksen paikka
Fredrika Wetterhoff kokosi kotiinsa opiskelijoita ja ystäviään keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Joutavanpäiväisestä seurustelusta hän ei piitannut. Kun Fredrika halusi rentoutua, valjastettiin hänen hevosensa Sukkula kiesien eteen ja lähdettiin huviretkelle Aulangolle.

Valokuvien Fredrika on aina arvokas ja ankara. Tiukka hän oli, mutta myös innostava.

– Minun piti opiskella agronomiksi, mutta tulin puolipakolla vuodeksi kotiteollisuuskouluun. Sillä tiellä olin yli 40 vuotta, kasvatustieteiden maisteri, lehtori Virpi Mikkola kertoo.

Ennen kaikkea tekijäksi ja opettajaksi tunnustautuvan Virpi Mikkolan wetterhoffilaisuus alkoi aivan 60-luvun alussa. Teoreetikoksi ja tutkijaksi itseään kuvailevan Mervi Frimanin taistelu kangaspuiden kanssa alkoi vuonna 1976, mutta naisilla on paljon yhteistä.

Mikkola valittiin Vuoden Fredrikaksi vuonna 1998 ja Friman viime vuonna. Molemmat ovat olleet koulussa monissa eri tehtävissä. Mikkola on opettanut ammattiaineita, viimeiset työvuodet tietotekniikkaa ja toiminut apulaisrehtorina ja koulutusohjelmavastaavana. Friman aloitti Wetterhoffilla kudonnan opiskelijana, työskenteli koulun tiedottajana ja 90-luvulla hänestä tuli opinahjon ensimmäisiä aikuisopiskelijoita. Frimanin opiskelu päättyi vasta tohtorin hattuun, mutta Wetterhoffia hän ei ole koskaan täysin jättänyt.

Vaikka Virpi Mikkola onkin ollut jo pari vuotta virallisesti eläkeläinen ja Friman teoretisoi koulutusta Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijana, tarjoaa Fredrika yhteisen kielen.

– Fredrika Wetterhoffissa ja hänen elämässään olisi paljon tutkimista. Mielenkiintoista olisi esimerkiksi tietää, miten Hämeenlinnassa 1800-luvun lopussa toiminut naisverkosto vaikutti koko kaupungin kehitykseen?

Hämeenlinnassa vaikutti Wetterhoffin perustajan aikana koko joukko tiukkoja naisasianaisia. Fredrikan sisaresta Rosinasta tuli toimittaja, joka kirjoitti ja puhui naisasian puolesta ja ilman Lucina Hagmania Suomessa tuskin olisi niin Marttaliittoa kuin Naisasialiitto Unioniakaan.

Melkoinen visionääri
Fredrika Wetterhoff muistetaan aina ankaruudestaan, mutta leimallisempaa hänessä oli rohkeus. Ilman häntä Suomessa tuskin olisi esimerkiksi kangaspuita.

– Tottakai koulussa vallitsi 60-luvun alussa kova kuri, mutta ei se ollut ahdistavaa. Koko yhteiskunta oli silloin erilainen, Virpi Mikkola muistuttaa.

Virpi Mikkola ja Mervi Friman ovat kaikesta sydämestään wetterhoffilaisia. Kun heidät valittiin vuoden Fredrikoiksi, teki kunnia nöyräksi. – Fredrika oli upea nainen, josta pitäisi puhua huomattavasti nykyistä enemmän.

Mervi Friman ihmettelee esikuvansa rohkeutta. Harva nelikymppinen nainen on valmis laittamaan omaisuutensa ja tulevaisuutensa yhden kortin varaan elettiin sitten 1880-lukua tai 2000-lukua.

– Jos Fredrika eläisi nyt, kutsuttaisiin häntä innovatiiviseksi visionääriksi jolla oli riskinottokykyä. Fredrika puhui oman aikansa kieltä, mutta osasi katsoa tulevaisuuteen, Friman miettii.

Nykyisessä Hämeen ammattikorkeakoulun Wetterhoffin yksikössä tehdään edelleen ihan yhtä paljon töitä ja uskotaan käsillä tekemiseen kuin Fredrikan aikanakin. Virpi Mikkola sanoo, että koulussa on aina osattu tehdä käytännöllisestä kaunista.

– Fredrika ei voinut sietää hörhelöitä, vaan korosti hyödyllistä. Käytännöllisyys ei ollut rumuutta. Fredrikalla oli selvästi silmää kauneudelle.

Wetterhoffilla venytettiin pitkään markkaa. Fredrika joutui alkuvuosina antamaan kotinsa opiskelijoiden käyttöön ja muuttamaan lopulta 1890-luvulla Helsingistä pois, kun rahat kuluivat ns Kiutun talon remmonttiin.

Rahan venyttämisestä tuli Wetterhoffilla perinne. Kun Virpi Mikkola valmistui ompelunopettajaksi 60-luvulla, oli kaikki tuhlaus kauhistus. Tiukkuus oli tuttua vielä 70-luvullakin.

– Jos minulta jäi töistä ylimääräisiä langanpätkiä, kuljetin ne kotiin roskiin heitettäväksi. Olin varma, että opettaja olisi tarkistanut koulun roskakorin ja huomannut minun tuhlanneen materiaalia, Mervi Friman nauraa.

Säästämisen lisäksi Wetterhoff on tunnettu aina tarkkuudesta.

– Käsityö vaatii tarkkuutta, sillä käsillä tehdyssä virhe näkyy aina. Käsityöt ovat tinkimättömiä. Näin oli sata vuotta sitten ja niin on nyt, Virpi Mikkola korostaa.

Kun Wetterhoff vuonna 1976 siirtyi valtion omistukseen, tuntui wetterhoffilaisista kuin taivas olisi auennut. Yhtäkkiä olikin varaa kehittää koulua.

Wetterhoffin nimi on säilynyt
Virpi Mikkolalle Wetterhoffissa ovat olleet tärkeimpiä opiskelijat ja opetuksen sisältö. Elämä Fredrikan kanssa on värikästä ja työntäyteistä. Samaa mieltä on Mervi Friman. Vaikka hän onkin aina välillä tehnyt irtiottoja Fredrikan vaikutuspiiristä, on Wetterhoff aina magneetin tavoin vetänyt puoleensa.

– Jos Fredrika eläisi tänään, olisi hän innoissaan tietotekniikasta. Hän ajattelisi ekologisesti ja huolehtisi globaalisti naisten asemasta. Ennen kaikkea hän olisi ollut huolissaan käsillä tekemisen taidon häviämisestä, Mervi Friman maalaa.

Virpi Mikkola ja Mervi Friman ovat hyvillään siitä, ettei aika ole pudottanut koulun nimestä Wetterhoffia. Wetterhoff on ollut jo 120 vuotta vahva brändi, joka yhdistetään hyvään laatuun. Nimeä ei voi korvata.

– Wetterhoffin nimen unohtaminen olisi ollut todellinen vääryys. Sitä tuskin enää otetaan edes puheeksi. Onneksi.

Menot