Kolumnit Uutiset

Tähtöset tuikkivat taas sateenkaaren väreissä

Taloyhtiössämme joltain meni hermot pari viikkoa sitten. Silloin ensimmäiselle parvekkeelle ilmestyi laajahko jouluvalorypäs.

Tänä syksynä käytiin tavallistakin pitempi kyttäilyvaihe. Yksittäisiä lyhtyjä ilmestyi ikkunoille jo lokakuussa.

Kaikki kuitenkin odottelivat, kuka ensimmäisenä ripustaa kunnon valot kirkastamaan syksyn synkkyyttä. Kun sen teki yksi, samana viikonvaihteena erinäisille parvekkeille rakennettiin valoviritykset.

Mikä siinä on noloa? Led-valot eivät edes kuluta paljon energiaa. Miksei niitä voisi polttaa lokakuusta helmikuuhun? Siihen asti, että päivä kunnolla pitenee.

Maaseudulla ja omakotitaloalueilla valojen kilpavarustelu alkaa aikaisemmin. Siellä onkin pimeämpää kuin keskikaupungilla.

Nyt kaikki tavaratalojen kausihyllyt ovat väärällään toinen toistaan mielikuvituksellisempia valoteoksia. Täytyy oikein käydä hypistelemässä niitä. On vaikea valita.

Ennen joulua tulee ehkä investoiduksi muutamaankin valoviritelmään.

Harvat meistä tykkäävät marraskuun totaalipimeydestä, vaikka kyllä sellaisiakin on. Se heille sallittakoon, mutta sallikoot he meille muille keinovaloon koristautumisen.

Ylenpalttisten jouluvalojen mauttomuutta on varmaan itsekin tullut nuorempana kritisoiduksi, mutta olkaamme tässäkin suvaitsevia.

Siitä on vain muutama vuosikymmen, kun ikkunoille ilmestyivät ensimmäiset sähkökyntteliköt. Ne asetettiin paikoilleen yleensä itsenäisyyspäiväksi.

Muistattehan nuo kolmion muotoiset kyntteliköt. Onhan niitä vieläkin.

Ne saivat yleensä valaista itsenäisyyspäivästä jonnekin loppiaisen tai Nuutin päivän vaiheille. Varmaan monella on sama aikataulu edelleenkin.

Joillekin niistä tosin muodostuu pysyviä sisustuselementtejä. Kesällä töpseli kuitenkin irrotetaan seinästä.

Onhan se kätevää, kun ei sitten seuraavana syksynä joudu kaivelemaan valoja kellareiden tai vinttien komeroista. Voi vain lykätä töpselin pistorasiaan.

Ehkä lamppujen päältä kannattaa kumminkin huiskaista pölyt pois. Muuten hökötys käryää ikävästi.

Itse en jää odottelemaan itsenäisyyspäivää, vaan ensimmäinen valorypäs on palanut jo jonkin aikaa. Joulua kohti voi valojen määrää lisätä ja vaihdella.

Suurin osa valoista otetaan pois tammikuun kuluessa, kun päivä jo pitenee. Jonkun pienen valoelementin voi kyllä jättää pitempään.

Väitetään, että korvavalokin torjuu kaamosmasennusta. Varmasti silmin havaittavat koristevalot tekevät sitä myös. Tuskinpa asiasta on tieteellistä tutkimusta, mutta empiiristä kokemusta on sitä enemmän.

Vilkkuvien värivalojen kohdalla menee oma rajani. Ne ovat liian levottomat. Mutta jos naapuri sellaiset haluaa, se sallittakoon.

Punainen joulutähti ripustetaan ikkunaan kuitenkin vasta aattona, koska niin tehtiin aina lapsuudenkotonakin.