Uutiset

Taidamme tappaa kielemme ihan itse

Muistan, että joskus kauan sitten kirjoitin tällä palstalla EU:sta ja suomen kielen kohtalosta. Otsikko taisi olla: Tappaako EU suomen kielen?

Ennen EU-aikaa oli tällaisiakin pelkoja. Kunnes sitten huomattiinkin, että EU noteeraa kielemme ihan hyvin. Niin puheet kuin kirjoitetut tekstit käännetään myös suomeksi, joka on yksi EU:n virallisista kielistä. Moni totesi tyytyväisenä, että itse asiassa EU-jäsenyys vahvisti kielemme asemaa.

Mutta viime vuosina on noussut esiin uusia ja toisenlaisia pelkoja. Moni on ihmetellyt, kuinka nopeasti yliopistomme ovat englanninkielistyneet. Enää vain pieni osa tutkielmista tai tohtorinväitöksistä julkaistaan suomeksi. Opetuskin on osin englanniksi.

Tietysti maailma on kansainvälistynyt, ja tutkijat haluavat saada teksteilleen myös ulkomaalaisia lukijoita. Ihan ymmärrettävää. Mutta englanniksi kirjoitetaan silloinkin, kun tutkimus koskee nimenomaan omaa maatamme ja kulttuuriamme. Silloin on vaarana, että tutkimus ei tavoita edes niitä, joita se eniten koskee ja luontaisesti kiinnostaa.

Ja oli aihe mikä tahansa, englanninkielistyminen vaikuttaa väkisinkin siihen, että oman kielemme kehittyminen vaikeutuu. Kun tutkimus edistyy, tulee uusia sanoja ja käsitteitä. Kuka ne tuo suomen kieleen, jos eivät tutkijat itse? Pian ollaan tilanteessa, ettei suomen kielellä pysty ilmaisemaan kaikkea, mitä pitäisi. Joillakin aloilla näin varmaan jo onkin.

Äskettäin Suomen Kuvalehdessä oli laaja artikkeli äidinkielemme tilanteesta. Siinä puhuttiin aika paljon nuorista – heistähän kielemme kohtalo tietysti riippuu.

Toisaalta nuorten kirjoittaminen suomen kielellä on huonontunut selvästi. Se voidaan todeta ylioppilaskirjoitusten tasosta. Vaikka pieni osa ylioppilasaineista on kielellisesti todella hyviä, on huonojen kirjoittajien osuus lisääntynyt erittäin selvästi.

Ennestään tuttujen virheiden lisäksi nykyään tehdään ”tietokonevirheitä”, eli ei osata tavuttaa eikä panna pilkkua rivin loppuun, kun on totuttu siihen, että tietokone tekee tällaiset asiat automaattisesti.

Mutta on nuorista hyvääkin sanottavaa, jopa niistä huonoista kirjoittajista. Erinomaista on se, että he kuitenkin kirjoittavat suomeksi. Tekstiviestit, facebook-kirjoitukset ynnä muut tekstit syntyvät siis suomeksi eivätkä englanniksi.

Jos joskus olimme huolissamme, että jokin ulkopuolinen taho kuten EU voi tappaa suomen kielen, nyt hallituksemme taitaa tehdä sen ihan itse.

On käsittämätöntä, että Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen voimavaroja on vähennetty rankasti. Se on kuitenkin virasto, jonka tehtävänä on tutkia ja huoltaa suomea. Kielitoimisto on osa tätä tutkimuskeskusta.

Lisäksi suomen kielen opetus on vähentynyt kouluissa. Lukiossa on vähennetty pakollisia äidinkielen kursseja.

Tämä vähentäminen näkyy myös ylioppilasaineissa. Jos kirjoittamisen taso suomen kielellä koko ajan huononee, ehkä englanti jää opiskelijalle pian ainoaksi mahdollisuudeksi tutkielman kieleksi.