Kolumnit Uutiset

Taikasanan sanominen on kovin vaikeaa

Kielitoimiston sanakirja kertoo anteeksi-sanasta seuraavaa: ”Ilmaisee pyyntöä, toivetta, että toinen jättäisi huomiotta rikkomuksen tai muun sellaisen tai olisi siitä pahastumatta. Sana ilmaisee myös myötämielistä suhtautumista pyytäjää kohtaan.”

Anteeksi on kovin vaikea sana. Sen kuulee harvoin. Eikä se omasta suustakaan livahda ulos liian usein.

Viime aikoina paikallispolitiikassa olisi ollut useampikin paikka lausua sana anteeksi. Sitä ei ole kuulunut, vaikka ryssitty on monella taholla.

Valtakunnan tasolla anteeksi sai muodon sori siitä – ja nämä kaksi sanaakin tulivat vasta painostuksen jälkeen.

Nyt käydään keskustelua Nokian renkaista. Ex-toimitusjohtaja Kim Gran ei ole saanut anteeksi-sanaa suustaan, mutta sitä enemmän on kuulunut selitystä. Ne ovat kuuluneet muun muassa näin (HS 8.3.):

– Keskustelu rengasvilpistä perustuu vääriin tietoihin ja tahalliseen vahingoittamispyrkimykseen.

– Todennäköisesti kukaan ei ole edes mieltänyt tehneensä mitään väärää, koska oli täysin normaalia, että testeihin valitaan tuotannosta parhaat renkaat ja ehkä vähän nastan kärkeä joskus vähän viilattiin.

Anteeksi pyytäminen ei ole vaikeaa vain politiikassa ja yrityselämässä. Urheilussa toimitaan samalla kaavalla kuin politiikassa ja bisneksessä.

Kun jäädään kiinni kiellettyjen aineiden käyttämisestä, anteeksi kuuluu varsin harvoin. Yleensä ensin kielletään koko asia, sitten selitellään vuolaasti. Kun ei ole enää mitään tehtävissä, voidaan nöyrtyä ja pyytää anteeksi, sillä muuten sponsorit kaikkoavat.

Silloinkaan ei pyydetä anteeksi tekoa, vaan yleensä pahoitellaan sitä, että kärähdettiin. Tämä koskee urheilun lisäksi myös politiikkaa ja yrityselämää.

Palataan kielitoimiston sanakirjaan. Anteeksi ilmaisee myötämielistä suhtautumista pyytäjää kohtaan.

Johtuuko anteeksipyytämättömyys siis siitä, että ollaan ylimielisiä ja virheettömiä? Luullaan, että kun on valtaa, voittoja tai hynttyä riittävän paljon, ei tarvitse nöyristellä.

Monelle anteeksi pyytämiseen liittyy olettamus, että pyynnön jälkeen asialle saadaan piste, eikä siitä sen jälkeen saisi enää keskustella.

Kotikasvatuksessa usein puhutaan siitä, kuinka pitää opettaa ja opetella anteeksi pyytäminen. Se on jonkin sortin sivistyksen mitta.

Jotenkin se vain unohtuu, kun kävellään ulko-ovesta ulos.

Virhe ei unohdu, jos ei sitä pyydä anteeksi, sillä ei voi antaa anteeksi, jos ei ensin pyydä anteeksi. Ei edes itselleen.