Uutiset

Taistelu sokerintuotannosta alkaa

Euroopan unionin komission keskiviikkoinen esitys sokeripolitiikan uudistamisesta on juuri niin synkkä kuin etukäteen arvioitiin. Toteutuessaan esitys leikkaisi juurikkaantuottajille maksettavia hintoja 37 prosentilla, leikkaisi tuotantokiintiöitä ja mahdollistaisi niiden kaupan maasta toiseen. Esitys merkitsisi alastomimmillaan sokeriteollisuuden loppua Suomessa ja monessa muussa jäsenmaassa. Viljely siirtyisi luonnonoloiltaan edullisiin, korkean satotason maihin.

Itävaltalainen maatalouskomissaari Franz Fischler viittasi uudistusta esitellessään kintaalla monille periaatepäätöksille maataloustuotannon jatkamisesta jokaisessa jäsenmaassa.

On luonnollista, että ehdotus on herättänyt voimakasta vastustusta. Kysymys on toistaiseksi tiedonannosta, ehdotuksesta, joka jalostuu päätöksiksi vasta monien vääntöjen jälkeen. Lopputulos ei välttämättä muistuta kuin suuntaa-antavasti alkuperäistä esitystä. Ilmeistä on kuitenkin, että sokerintuotannon perusteet muuttuvat.

Nykyisen komission toimikausi on loppusuoralla ja lopulliset ratkaisut jäävät uuden komission tehtäviksi. Tavoite, että uudistus olisi jo voimassa vuoden kuluttua, vaikuttaa perin utopistiselta.

Mikäli EU:ssa luovutaan periaatteesta maataloustuotannon edellytysten turvaamisesta jokaisessa jäsenmaassa, sokerista saattaa tulla ennakkotapaus. Jos pää saadaan auki, tulevaisuudessa tarkastellaan muitakin tuotteita samassa hengessä.

Sokeri ei ole yksin Suomen tai EU:n ongelma. Maailmanmarkkinahinta on painunut hyvin alhaiseksi, kehitysmaat tuottavat halpaa ruokosokeria. Toisaalta ne saavat kipeästi kaipaamansa valuuttatulot tuotteesta, josta on maailmanlaajuista ylituotantoa. Maailmanmarkkinahinta ei anna aivan oikeata vertailupohjaa, sillä se muodostuu ylijäämien markkinoista, dumppauksesta, ei tuottajamaiden todellisista hinnoista.

Sokerin halpuudesta on osoituksena sen laaja ja tarpeeton käyttö länsimaissa. Elintarvikkeisiin ujutetaan sokeria enemmän kuin olisi tarpeellista siksi, että se on halpa raaka-aine. Piilosokeria on muun muassa virvoitusjuomissa, marjatuotteissa ja lastenruuissa niin runsaasti, että siitä on tullut jo vakavia kansanterveydellisiä ongelmia.

EU:n sokeriuudistuksesta tulee vaikea. Isot tuottajamaat haluavat näyttää kaapin paikan. Suomi ja muutamat muut jäsenmaat ovat joutumassa sijaiskärsijöiksi, vaikka ylituotanto ei ole niiden tuotannosta johtuvaa. Suomikaan ei ole omavarainen, vaan huomattava osa kulutettavasta sokerista tuodaan ulkoa.

Vaatimuksineen mahdollisuudesta jatkaa tuotantoa Suomi ei ole haalimassa itselleen oikeudetonta saati ansiotonta etuutta. Kysymys on myös työpaikoista, sokeri työllistää suoraan noin 3 500 suomalaista.

Solidaarisuus köyhiä, sokeria tuottavia kehitysmaita kohtaan on tietysti perusteltua, mutta sitä ei voida maksattaa vain muutamilla EU:n jäsenmailla. Vastuu kuuluu kaikille, ensisijaisesti ylituotannon aiheuttajille.

Suomi ei ole vaatimassa mitään oikeudetonta etuutta.