Uutiset

Taitaja tekee moottorisahansa itse

Suomessa on nelisenkymmentä moottorisahojen keräilijää, mutta heistä vain lammilaisella Pertti Laaksolla on kokoelmissaan omatekoinen saha. Tietty ylpeys äänessään hän sanoo, että moottorisahankin voi tehdä itse.

-Halusin tehdä sahan, jollaista ei ole kenelläkään koko Suomessa eikä koko maailmassa.

Kaiken muun Laakso teki itse, mutta hänen Lammilla asuva serkkunsa Seppo Nuuttila teki hitsaustyöt. Moottori on huutokaupasta ostettu Jap-paikallismoottori. Se oli Laaksolla tyhjän panttina, joten hän päätti käyttää sen moottorisahaan.

Saha on pitkäteräinen, niin kuin Laaksoa eniten ihailemat kanadalaiset ja amerikkalaiset sahat.

– Pari viikkoa sitten tämä valmistui. Olen vasta koekäyttänyt sitä, mutten ole vielä tällä sahannut.

Ääntä ja melua näyttelyssä

Pitkäteräisiä moottorisahoja on Suomessa vähän. Niille ei ole ollut käyttöä, koska täällä niin kuin muuallakaan Pohjolassa ei ole niin suuria puita kuin Kanadassa tai Yhdysvalloissa.

Pitkäteräiset ovat kahden miehen sahoja, joita toinen käyttää ja toinen pitelee terän päästä. Sahat ovat näyttäviä harvinaisuuksia, jotka herättävät aina huomiota konenäyttelyissä.

Viimeksi syyskuussa Laakso oli kolmen muun keräilijän kanssa esittelemässä moottorisahoja Hyvinkään Rauta ja petrooli -konetapahtumassa. Muut osanottajat olivat Orivedeltä, Ruovedeltä ja Hyvinkäältä.

-Kaikilla oli parikymmentä sahaa. Koitettiin sopia, ettei olisi monia samoja. Oli siellä ääntä ja melua!

Rautaan ja petrooliin Laakson keksi eräs hyvinkääläinen, joka oli nähnyt hänet sahoineen Rengon markkinoilla kesällä. Yleensä koneita ei näyttelyissä käytetä, mutta Tuuloksen maaseutumarkkinoilla Laakso piti sahausnäytöksen vanhoilla sahoilla.

-Ihmisiä oli niin paljon, ettei sekaan meinannut mahtua videota kuvaamaan, vaimo Seija Laakso kertoo.

Kaksisylinterinen oli pakko ostaa

Moottorisahojen keräämisen Pertti Laakso aloitti 1963 vuoden Stihl-sahasta parikymmentä vuotta sitten.

-Sahasin sillä polttopuita ja ostin toisen samanlaisen varaosiksi. Niin minulla oli kaksi sahaa. Sukulaiset nauroivat, kun sanoin 20 sahan jälkeen, etten enempää kerää, kun ne eivät mahdu mihinkään. Nyt niitä on 400.

Seija Laakso vahvistaa, että jonkun paikan mies aina näyttää sahoille löytävän, jos hyvä moottorisaha löytyy. Sellainen oli esimerkiksi harvinainen kaksisylinterinen I.E.L.-saha, joka Laakson oli aivan ”pakko” ostaa.

– Se on viimeinen hankinta, mutta saa nähdä, onko se sitten viimeinen, Laakso sanoo.

Moottorisahojen lisäksi kokoelmassa on näytteeksi metsätyökaluja hevosajalta, jolloin kaikki työt tehtiin käsin.

Eläkeellä olevan linja-autonkuljettajan sahojen keräily juontuu viime kädessä nuoruudesta, jolloin hän oli metsätöissä pokasahan kanssa. Ensimmäinen hänen moottorisahansa oli McCulloch, jonka hän osti ennen armeijaan menoaan vuonna 1960. Se painoi 12 kiloa.

Keräilijälle yleensä uusin löytö on rakkain, mutta mieleen jääneitä hankintoja on monia. Laakso kertoo eräästä Lappeenrannan reissusta, jonka jälkeen hän pysähtyi jo Iitin Kausalassa sahaa ihailemaan.

-Minun täytyi käydä takakontista katsomassa uusinta löytöä, ja menin sen jälkeen tyytyväisenä kahville.

Nykyiset eivät kelpaa keräilijöille

Mitään löytöjä ei keräilijä tee, ellei tiedä, mitä etsii. Laakso tuntee moottorisahojen merkit ja mallit, valmistusmaat ja tehtaat.

-Onhan Suomessakin tehty moottorisahoja. Lahden Rautatehdas teki Termit-sahoja 1964 asti ja Helsingin Autokoneistamo teki Hyryjä 1950-luvulla. Stihl-sahoja tehtiin Suomessa lisenssillä.

Enimmäkseen sahojen keräily on hänen mukaansa vaihtokauppaa. Lehti-ilmoituksista on löytynyt muutama ja muutama huutokaupoista pitkin Etelä-Suomea. Jokunen on tullut postissa Yhdysvalloista ja Kanadasta.

Kokoelmassa on moottorisahoja 11 maasta. Eniten on yhdysvaltalaisia ja ruotsalaisia, joukossa on kolme japanilaistakin. Kiinalaista sahaa ei ole, mutta kylläkin kiinalaisvalmisteinen kivipora.

Laakso arvelee, ettei kokoelmaan taida moottorisahoja enää löytyä kuin ulkomailta.

– Nykyisistä sahoista ei tule keräilykohteita. Kaikki ovat samannäköisiä ja painavat 4-5 kiloa. Vanhoissa terätkin olivat erilaisia, painavimmat painoivat yli 50 kiloa ja terän pituus on lyhentynyt. (HäSa)

Päivän lehti

26.11.2020

Fingerpori

comic