Uutiset

”Taitavan tehokasta opetusta vanhoilla kunnon menetelmillä”

 

Hämeenlinnan Lyseon entisten oppilaiden yhdistys valitsee joka vuosi vuoden lyseolaisen. Kuten perinteeseen kuuluu, tittelin voi saada ainoastaan Lyseon entinen oppilas, ansioitunut sellainen. Tänä vuonna vuoden lyseolaisten nimekkääseen kaartiin valittiin perjantaina 12. lokakuuta Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori.
 
– Oli todella hieno yllätys tulla tämänvuotisen valinnan kohteeksi. Arvostan sitä kovasti, Vihervuori luonnehtii.
 
Vihervuori on asunut Hämeenlinnassa koko lapsuus- ja kouluaikansa, ja hänen isänsä suku on asunut paikalla monen polven ajan. Yhteydet Hämeenlinnaan ovat yhä vahvat.
 
– Lähisukua on kaupungissa edelleen. Vaimonikin on kotoisin Hämeenlinnasta. Kesäasuntoni on aivan lähistöllä, Hattulassa.
 
Vihervuori kävi koulua aikana, jolloin nykyistä peruskoulua ei vielä ollut.
 
– Muistaakseni siirtyminen peruskouluun alkoi Hämeenlinnassa alemmilta luokilta omana lukioaikanani.
 
Neljä ensimmäistä kouluvuottaan Vihervuori kävi silloisessa Hämeenlinnan keskuskansakoulussa.
 
– Silloin oppikouluun eli minun kohdaltani Lyseoon pyrittiin kansakoulun neljänneltä, ja pääsykoe oli kesäkuun alussa. Siihen kaikki valmentautuivat koulunkäynnin ohessa.
 
Oppikoulun viisi ensimmäistä luokkaa olivat silloista keskikoulua ja kolme viimeistä lukiota. Vihervuori valmistui ylioppilaaksi vuonna 1969.
 
– Kansakoulussa tytöt ja pojat oli erotettu eri luokille kolmannesta luokasta alkaen, ja vastaavasti silloin Lyseo oli pelkkä poikalyseo, tyttölyseo oli erikseen Kaurialassa. Yhteiskouluja kaupungissa oli kaksi, Hätilässä ja Poltinaholla. Myös kaksi veljeäni kävi Lyseota.
 
– Lyseoajastani päällimmäisenä mielessä on ajatus hyvästä kouluyhteisöstä ja taitavan tehokkaasta opetustyöstä – niillä vanhoilla kunnon menetelmillä, ilman nykyistä tietotekniikkaa. Yleiskuva varmaan oli nykyiseen verrattuna muodollinen ja virallinen. Kuuluin vielä niin sanottuihin suuriin ikäluokkiin, jolloin samanikäisiä oli paljon, mutta tilaa ja resursseja vähän, ja erilaista jonotusta riitti.
 
Vihervuoren mukaan läheskään kaikilla luokilla ei ennen Lyseon lisärakennuksen valmistumista ollut omaa luokkahuonetta ja pulpettia, vaan osa vietti koulussa kiertolaiselämää.
 
– Kansakoulussa muistan luokkani joskus olleen jopa iltapäivävuorossa. Aivan alussa osa lyseon liikuntatunneistakin jouduttiin pitämään silloin upouudessa Hämeenkaaressa, ja veistotunnit Vanhalla kansakoululla.
 
Oppilaita lyseoon tuli paitsi itse kaupungista, paljon myös ympäröivistä maaseutukunnista.
 
– Itse olin siinä onnellisessa asemassa, että asuin koko kouluaikani keskustassa. Keskusta muuten oli silloin kaupungin todellinen keskus, ja väkeä sekä liikennettä vilisi. Erilaisia kauppoja, useimmat melko pieniä, oli lähes joka rakennuksessa. Nythän kaupungin asutuksen ja liike-elämän rakenne ja sijoittuminen on varsin toisenlaista.