Uutiset

Taitavat Etelä-Suomen tytöt

Etelä-Suomen kouluissa menestytään paremmin kuin muualla maassa, kertoo Opetushallituksen tuore arviointitutkimus. Tuskinpa edes Tatu Vanhanen uskaltaisi väittää, että Pohjois-Suomeen syntyy eteläsuomalaisia tyhmempiä lapsia. En minäkään.

1960-luvulla maakuntayliopistoja luotaessa ajateltiin, että kun yliopistoja sirotellaan tasaisesti ympäri Suomea, saavat niin itä- kuin pohjoissuomalaisetkin opettajansa, lääkärinsä ja insinöörinsä. Toisin kävi. Vaikka opiskelemaan ehkä lähdetäänkin lähimpään kaupunkiin, töitä etsittäessä eivät lapsuuden takapajulat houkuttele.

Töihin halutaan sinne, missä muutkin ovat. Jos ei ihan Helsinkiin, niin edes keskisuureen kaupunkiin ruuhka-Suomen liepeille. Pohjoisen maaseudulla saadaan tyytyä epäpäteviin opettajiin tai niihin, joita ei ole vielä muualle huolittu. Ei ihme, jos tämä alkaa näkyä myös oppimistuloksissa.

On ikuisuuskysymys, kuinka koulutettu väki saataisiin muuttamaan syrjäisille alueille. Verohelpotuksia, opintolainojen anteeksiantamista ja ilmaisia tontteja on jo kokeiltu naapurimaissamme. Ehkä meilläkin voisi.

Sama Opetushallituksen raportti kertoo, että tytöt menestyvät poikia paremmin kieliaineissa. Suurin ero on äidinkielessä, jossa parhaiten menestyneistä oppilaista yli 70 prosenttia oli tyttöjä. Vastaavasti heikoimmin menestyvistä yli 70 prosenttia oli poikia. Eroa tuskin voi selittää pelkästään sukupuoleen liittyvillä ominaisuuksilla.

Oman kokemukseni perusteella ylivoimaisesti suurin osa äidinkielenopettajista on naisia, ja tulevaisuudessa ala on vieläkin naisvaltaisempi. Aloittaessani äidinkielenopettajan opinnot 1995 Joensuun yliopistossa 25 opiskelijan joukoon mahtui 3 miestä. Jostain syystä kielioppisääntöjä ja novellintulkintaa painottavat pääsykokeet houkuttelevat yliopistoon lähinnä kilttejä tyttöjä – niitä, joilla pilkut löytävät luonnostaan paikkansa ja verbit kongruenssinsa.

Jos oli opiskelija-aines yliopistoon tullessaan kuin samasta puusta veistettyä, ei yksilöllisyydelle annettu juuri sijaa opinnoissakaan. Edelleen äidinkielenopettajilta vaaditaan moitteetonta kielenkäyttöä, käytöstä ja jopa ulkonäköä. Vaikka tämän päivän äidinkielenopettajilla ei ehkä enää ole kireää nutturaa, muuten ei ole muotti juuri takavuosista muuttunut. Huvittavin muisto omilta harjoitteluajoiltani on se, kun erään vuosikurssin tyttöjä kehotettiin pitämään hametta opettaessaan.

En usko, että tällainen kaavoihin kangistaminen voi ainakaan lisätä tulevien opettajien kykyä ymmärtää kielioppitehtävien ja motivaation kanssa kamppailevia poikia. Siihen, kuinka saada pojat kiinnostumaan kirjoittamisesta ja lukemisesta, ei ole yhtä ainoaa konstia.

Ei ole kuitenkaan poikien lellimistä, jos heidän ongelmansa otetaan tosissaan. Myös opettajankoulutuksessa.

RIIKKA HAPPONEN

Päivän lehti

28.5.2020