Uutiset

Taiteilijaa haastattelemassa

Toimittajan työssä tapaa monenlaisia ihmisiä, mikä on ilman muuta rikkaus. Joskus pääsee jututtamaan myös taiteilijoita.

Varmaan monilla haastateltavilla ihmisillä on jotain odotuksia tulevasta lehtijutusta. Erityisen paljon odotuksia tuntuu olevan taiteilijoilla. Jos he ovat sydänverellään, aikaa ja vaivaa säästämättä luoneet teoksensa, kuinka mikään kiireessä sutaistu lehtijuttu voisi kertoa siitä mitään olennaista tai tärkeää…

Näyttelijä ja ohjaaja Paavo Westerberg korosti muutama viikko sitten kolumnissaan Helsingin Sanomissa, että taiteilija sanoo sanottavansa nimenomaan teoksessaan. Miksi siis toimittajat aina kysyvät, mitä taiteilija haluaa teoksellaan sanoa?

Pitäisikö toimittajan siis kirjoittaa vain, että lukekaa teos tai katsokaa näytelmä tai näyttely? Lukijathan kuitenkin haluavat tietää teoksesta jotain etukäteen. Juttuja kirjoitetaan myös niistä lukijoita varten, joilla ei ole aikaa tai mahdollisuutta tutustua teoksiin omakohtaisesti.

Minä ainakin ahmin kirjailijoiden haastatteluja ja kirjallisuuskritiikkejä, mutten todellakaan ehdi lukea läheskään kaikkia niistä kiinnostavia kirjoja, joista lehtijutut kertovat.

Joten hyvät taiteilijat, yrittäkää nyt vain kertoa edes suurin piirtein, mistä teidän teoksissanne on kysymys. Se palvelee suurta yleisöä ja se palvelee teitä itseänne. Mitä itua olisi olla kirjailija tai kuvataiteilija, josta juuri kukaan ei tiedä mitään?

Ja ainahan osa lehtien lukijoista innostuu hankkimaan kirjanne tai katsomaan näyttelynne juuri lehtijuttujen perusteella, vaikka itse pitäisitte lehtikirjoituksia suurina yksinkertaistuksina, toissijaiseen puuttuvina ja yhdentekevinä.

Minkälaisia taiteilijat sitten ovat haastateltavina? Yleensä heitä – niin kuin muitakin ihmisiä – on mukava haastatella. Mutta vaikeitakin tapauksia on tullut eteen.

Musiikki-ihmiset – siis ne, jotka esittävät musiikkia – ovat yleensä helppoja haastateltavia. Hehän ovat tottuneet ryhmätyöhön. Yksinään viihtyvät jöröttäjät eivät varmaan hakeudu musiikkialalle tai eivät pärjää sillä.

Näyttelijät ja ohjaajat kuuluvat samaan kastiin. Heillä on sana hallussaan ja he ovat yleensä valmistautuneetkin sanomaan jotain toimittajalle.

Kirjailijat sen sijaan eivät välttämättä ole niin sosiaalisia eikä suullinen ilmaisu ole heille ensisijainen juttu – siksi he varmaan kirjailijoita ovatkin. Kaikki kynäilijät eivät todellakaan ole jaritervoja.

Mutta kirjailijatkin haluavat yleensä kertoa teoksestaan ja ovat etukäteen pohtineetkin, mitä sanoisivat.

Mutta kuvataiteilijat… He saattavat olla hankalia. Eivät ihmisinä, mutta haastateltavina. Jos taiteilijan tapa ilmaista itseään on nimenomaan kuvallinen, sanomaa voi olla vaikea ilmaista sanoilla.

Ja pahinta on se abstrakti taidejargon, jota jotkut taiteilijat harrastavat. Siitä ei tällainen tavallinen toimittaja ymmärrä mitään, ja tuskin moni muukaan.

Päivi Ojala