Uutiset

Taivaalta sataa jalkarättejä ja pakkasenhiutuja

Kun heräsit aamulla, tuliko taivaalta akanpalloja, rämpsyä tai pakkasenhiveniä? Oliko maassa söltsyä vai pyyhälsikö ulkona ajolunta?
Suomi – ainakin suuri osa maasta – on monta kuukautta vuodesta lumen peitossa. Siksi suomen kieleen on syntynyt liuta sanoja erityyppistä lunta erottamaan.

– Yleiskielisiä, Suomen kielen perussanakirjan tuntemia lumisanoja ovat muun muassa vasta satanutta kevyttä pakkaslunta kuvaava viti, puun latvoihin ja oksiin kertyvä raskas tykkylumi, leudon sään pehmeää lunta kuvaava nuoska ja vedensekainen räntä, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen erikoistutkija Anneli Hänninen luettelee.

Myös maassa oleva märkä loska ja sohjo ovat lähes kaikille suomalaisille tuttuja ja yleiskielisiä ilmauksia.

Arkinen ilmiö puhuttaa

Murteiden lumisanasto on huomattavasti yleiskieltä värikkäämpää ja runsaampaa. Anneli Hänninen löytää suomen kielen murresanakirjan arkistosta kymmeniä lunta kuvaavia murresanoja.

Esimerkiksi kevyttä pakkaslunta kutsutaan eri puolilla maata ainakin vitiksi, natturaksi, utukaksi ja höykkälumeksi. Leudon sään pehmittämä lumi voi olla suoja- ja suvilumen lisäksi esimerkiksi rääpäkkää ja mätälunta, harvaan satava pakkaslumi puolestaan sarvijauhoa tai iisakinsiitettä.

– Varsinkin aikaisemmin lumi ohjasi ihmisten arkea. Töitä tehtiin ulkona, eikä kukaan aurannut teitä valmiiksi. Lumesta keskusteltiin paljon, siksi sanasto on niin runsasta, Hänninen selittää.

Ilmiö on tuttu esimerkiksi Grönlannista. Siellä lumi ympäröi ihmisiä melkein vuoden ympäri, ja lumisanojakin on olemassa paljon suomen kieltä enemmän.

Grönlantilaisilla on oma sana muun muassa voimakkaan tuulen kovaksi barrikadiksi pakkaamalle lumelle (apuhiniq) sekä isoille, lähes painottomille lumikiteille, jotka satavat tupruamalla ja näyttävät maassa vitivalkoisilta (qanik).

Hännisen mukaan suomen kielen käyttäjät yltävät grönlantilaisten lumisanastoon verrattavaan kekseliäisyyteen viinasta ja humalasta puhuttaessa.

– Tässä suhteessa suomi tuskin kuitenkaan on kovin ainutlaatuinen kieli. Humala on muidenkin kansojen sydäntä lähellä.

Sanat katoavat käytöstä

Hänninen ei osaa arvioida, kuinka laajasti nykyiset suomalaiset murteenpuhujat tuntevat – saatikka käyttävät – murrearkistoon kertynyttä lumisanastoa.

Hän epäilee, että ainakin jalkarätin kaltaiset suuren, vetisen lumihiutaleen synonyymit ovat kadonneet. Kun jalkarätit ovat poistuneet käytöstä, ei sana toimi enää kielikuvanakaan.

– Tätä asiaa olisikin mielenkiintoista tutkia haastattelemalla eri ikäisiä ihmisiä eri puolilla Suomea, Hänninen toteaa.

Päivän lehti

7.4.2020