Kolumnit Uutiset

Talkoisiin kaikki paitsi ne, joilla olisi varaa

Puoli kuukautta uutta vuotta eletty. Kuvitelmat siitä, että tämä 2013 olisi ainakaan älyllisesti kirkkaampi kuin edeltäjänsä, alkavat railakkaasti rapista.

Tähän mennessä koettua:

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhuu epämääräisiä arvoista nimeämättä ainuttakaan ja laskee omaa palkkaansa. Maan isokenkäiset sanovat tivattaessa tekevänsä samoin, jos ”kaikki” alentavat tulojaan.

Julkisuudessa tullaan nopeasti ja perustelematta siihen tulokseen, ettei johtajien palkkojen alentamisella olisi juuri merkitystä.

Ja miten käy: käännetään katse kohti pieni- ja keskituloisten palkkoja. Ohops.

Kukaan ei enää tunnu kuulevan mitään muuta, vaikka esimerkiksi Seuran toimituspäällikkö Ari Korvola jopa lasketutti Tilastokeskuksen kehittämispäälliköllä Ilkka Lehtisellä, minkä arvoisia suurituloisten veronkorotukset tai palkanalennukset olisivat.

Erilaisilla laskutavoilla – ilman että suurituloisten talous hetkahtaisi – rahaa kertyisi reilusta miljardista jopa neljään miljardia euroa.

Ei vaikutusta, niinkö?

”Näiden lukujen valossa yksinkertainen journalistijärkeni sanoo, että vetoaminen huonoon tai olemattomaan tuottoon kun yhteiskunnan vahvimpia vaaditaan yhteisiin talkoisiin, on pikemminkin myytti kuin fakta”, Korvola kirjoittaa.

”Kansalaisten” suostumusta säästökeinoihin on tietysti rynnätty jo tutkimaan. Suomeksi: mihin pieni- ja keskituloiset vielä venyvät, jos ja kun ”on pakko”?

Talouselämä riensi jo teettämään kyselytutkimuksen, jonka mukaan ”puolet kansalaisista” olisi valmis palkankorotusten nollalinjaan, ”jos työehtoja olisi välttämättä heikennettävä”.

Palkkojen alentamiseen olisi valmis viisi prosenttia vastaajista ja sairausloman ensimmäisen päivän karenssiin 42 prosenttia.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 1 001 ihmistä. Heiltä kysyttiin, mitkä olisivat kaksi ”vähiten huonoa keinoa” työehtojen heikentämiseen, jos se osoittautuisi ”välttämättömäksi”.

Mitä veikataan? Osoittautuuko? Ja kuullaanko suurituloisten ”osallistumisesta” enää mitään? Jännitys tiivistyy.

Johan nyt on perkele. Johan on maa. Oikea kaikenkattavan tasa-arvon malliesimerkki.

Meno on kuin hiekkalaatikolla, missä ne, joilla on isoimmat lapiot ja korviasärkevin ääni, saavat päättää. Ja tietenkin ne, joilla on parhaat keinot kiristää muita.

Esimerkiksi teollisuuden suusta on viime aikoina pulahdellut paljon raivoitkuisia kommentteja, joihin liittyy taitavia uhkauksia.

”Jos me ei saada vapaaseen käyttöön alkajaisiksi 50:tä miljoonaa euroa, niin… niin me sanotaan kaikille, että hallitus lisää työttömyyttä!” (STX-Suomen telakka)

”Jos me ei saada tehdä maidon hinnalla mitä halutaan, niin… niin me korotetaan hintaa niin, että kuluttaja suuttuu!” (Valio)

Pitkä ja rahaton vuosi tulossa.

Päivän lehti

31.3.2020