fbpx
Uutiset

Talkoolaiset kutoivat uuden Kullervon

Retulansaaren kunnostetussa tallissa istuu jännittynyt joukko talkoolaisia. Isoissa kangaspuissa komeilee Laila Karttusen suunnittelema matto. Se on kopio Ylikartanon ruokasalin matosta, jota talkoolaiset ovat kutoneet koko sydäntalven.

Nyt on aika ottaa valmis matto puista pois. Rouvia jännittää, miltä matto näyttää ja ovatko kaikki kuvio-osat kudottu.

– Siinä se nyt on, hihkaisee Helga Pitkänen, kun matto rullautuu pois kangaspuista.

-Voi mikä homma on ollut näissä alkusolmuissa, huokaa Eila Nieminen Pitkäsen tekemistä solmuista.

Käyttökopiota ei tarvitse varoa

Idea maton kutomiseen lähti siitä, että alkuperäinen ruokasalin matto on hauras.

-Sitä voi imuroida vain verkon läpi ja pesu on todella hankalaa. Alkuperäiset matot ovat herkkiä kulutukselle.
Ajattelin, että tehdään käyttökopio, kertoo Sirkka Ojanen.

Suunnittelutyö alkoi puolitoista vuotta sitten. Wetterhoffin opiskelijat selvittivät oppilastyönä muun muassa kuvioita ja lankoja ja Wetterhoffilta Erkki Yrjölä värjäsi villalangat alkuperäisen maton mukaan. Ohjelmanumero oli myös sopivien kangaspuiden etsintä. Tarpeeksi leveitä ei löytynyt mistään.

– Kunnes täällä kävi Suomen käsityön ystävistä porukkaa. He sanoivat, että heiltä löytyy sopivat puut ja saimme ne lainaksi, Ojanen kertaa.

Tekniikka on helppo, mutta hidas

Sirkka Ojanen houkutteli talkootöihin tuttaviaan, jotka ovat käsityöihmisiä ja vanhoja kutojia. Maton kutomista Ojanen suunnitteli Helga Pitkäsen kanssa ja myöhemmin mukaan tekemiseen tulivat hattulalaiset Eila Nieminen, Elvi Tattari ja Kyllikki Jantunen.

Maton kutomisen naiset aloittivat joulukuussa.

– Tammikuussa päästiin kunnolla vauhtiin. Alussa Helga laski, että saimme valmiiksi päivässä kaksi senttiä. Sillä menolla valmista olisi tullut vasta vuoden päästä, Ojanen nauraa.

Matto on tehty kiintopujotustekniikalla. Eila Niemisen mukaan tekniikka on helppo, mutta hidas. Sormioiden kanssa on saanut olla tarkkana, sillä parhaimmillaan niitä on ollut 60.

Yhdessä kiva tehdä

Kullervo-nimistä mattoa on kutonut aina kaksi naista yhtäaikaa.
– Tämä on ollut mielenkiintoista, kun päästiin vauhtiin kertoo Elvi Tattari.

– Ja lopussa se kiitos seisoo, Kyllikki Jantunen hymyilee.
Ojanen lisää, että yhdessä kutominen on ollut antoisaa. Samalla on saanut myös tuntumaa entisajan elämään, jolloin kudottiin usein yhdessä.

Maton tekeminen on ollut myös täyttä työtä.

– Kun päivän seisoo puiden ääressä, alkaa tuntua selässä ja päässä, Elvi Tattari kertoo.

– Niin, iltapäivällä on pää ihan pehmeä, kun kutominen on loimilankojen laskemista koko ajan, Ojanen lisää.

Montakos niitä loimilankoja sitten on?

– Niitä on 832. Ne piti luodakin neljässä osassa, kun niitä oli niin paljon, Helga Pitkänen tietää.

Näkyykö matossa sitten kuuden kutojan kädenjälki?

– Yleissilmäyksellä ei näy, että kutojia on ollut monta, Ojanen arvioi.

– Eikä ole kupruja. Tämä on todella upea, Eila Nieminen ihastelee.

Sirkka Ojanen nauraa, että nyt saa mattotalkoot riittää vähäksi aikaa, vaikka Ylikartanossa olisikin tarvetta alkuperäisten mattojen käyttökopioille.

– Kolme isoa mattoa olisi, jotka pitäisi tehdä, mutta nyt henkäistään. (HäSa)

Menot