Uutiset

Talonpoikaisjärkeä mainonnan hallintaan

Ville Myllymäki kirjoitti (HÄSa 2.12.) suurelta osin asiaa arvostellessaan kaupunginarkkitehti Kaija Ojasen työryhmän ehdotuksia.

Irtokirjainten käyttö seinämainoksissa aiheuttaa käytännössä ylettömiä kustannuksia kaikille asianosaisille. Lisäksi palattaisiin siihen laatikkomainoksia edeltävään erisuurten, -kokoisten ja -näköisten valokirjaimien sillisalaattiin tyyliin suurin ja omituisin voittaa.

Kuluttajana käyn mieluummin liikkeessä tai nautin juomani rauhassa kahvilassa, jonka isot jalkakäytävälle antavat ikkunat on ainakin osittain teipattu kuin asioisin kaikkien töllisteltävänä ”akvaariossa”.

Niitä vanhojen rakennusten ikkunoita ei kuitenkaan voi pysyvästi tukkia, se veisi jo rakennuksen ulkonäön piloille. Tietysti vanhan ajan kunnon verhot sisäpuolella olisi yksi ratkaisu, mutta paloturvallisuus taitaa kaataa senkin ajatuksen.

Asia, jonka Ojanen ajatteli mielestäni käytännöllisesti, on ns. A-ständien poisto katukäytäviltä ja kävelykadulta. Se on järkevää tilankäytön ja turvallisuuden kannalta.

Kaupunkimme keskustan jalkakäytävät ovat niin kapeita, ettei sinne todellakaan mahdu jokaisen kioskin kohdalle erillistä ja huteroakin mainostelinettä jalankulkijoiden, rollaattorin käyttäjien ja lastenvaunujen työntäjien kiusaksi. Puhumattakaan nyt teillä ja kaduilla seisovista kapineista, jotka ovat sitten jo haitta myös moottoriliikenteelle. (Uskokaa tai älkää, niitäkin löytyy.)

Mainontaa pitää toki kaupunkikuvassa valvoa, mutta miksi ihmeessä pitäisi palata jo kertaalleen huonoksi havaittuihin vaihtoehtoihin.

Valolaatikko

Hämeenlinna