Uutiset

Talonpoikaisnapina nuutui taas kerran

Pitkin syksyä maatalousväen mieliä kuohuttanut talonpoikaisnapina päättyi jälleen yksimielisyyden yninään. MTK:ta kymmenen vuotta johtanut Esa Härmälä valittiin valtuuskunnan kokouksessa puheenjohtajaksi jo neljännelle, kenties viimeiselle kaudelleen.

Kukapa jaksaa koko miehuusikänsä olla portinpielenä, johon kaikki kylän piskit nostavat koipeaan.

Muutamat tuottajakentän järjestöjyrät ovat sitten sadesyksyn korjuukiireiltään ehdittyään vaatineet väliin maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojaa ja vuoroin Härmälää kesannolle.

Hädissään muutama oppositiohenkinen pohjalaistalollinen houkutteli astalokseen Härmälä-jahdissa ex-ministeri Kalevi Hemilän.

Hänen nimensä oli alalla vielä muutama vuosi sitten väkevä kirosana, mutta väliäkö sillä, kun puheenjohtajaa piti tukistaa. Harkinta taisi pahan kerran petää niin kysyjillä kuin Hemilällä itsellään, kun hän hetkeksi lupautua Härmälän haastajaksi. Viritys oli tuomittu epäonnistumaan jo ennakolta.

Talonpoikaisruhtinaaksi mainitun ”Iso-Heikki” Haaviston aikaan moiseen räksytykseen ei tohdittu ryhtyä. Reppavia uhopuheita maakunnissa suoltaneet isäntämiehet kuuntelivat kiltisti kuin rippikoulupojat, kun Haavisto paasasi, milloin pelut ovat pieniä.

Tuottajien mielestä virassaan huonosti onnistunut Korkeaoja on saanut tuta kentän kaunan koko ministeriaikansa. Mutta mistäpä talonpojat luulevat saavansa asialleen myötäsukaisemman ministerin kuin Korkeaojasta? Hän oli ennen poliitikoksi ryhtymistään Satakunnan tuottajien toiminnanjohtaja, MTK:n mies ytimiään myöten.

Ei taida sellaista satraappia olla olemassakaan, joka saisi tuottajakellokkaiden armon ja arvostuksen. Maatalousministerien luontaisetuihin kuuluu kestää jatkuvat pyyhkeet. Silti jokainen vähänkin asioihin perehtynyt tietää hyvin, että liikkumavara on perin vaatimaton niin kansallisia kuin EU-rahoja jaettaessa. Menisivät itse yrittämään.

Toisekseen tasavallan hallituksen ministereitä ei onneksi eroteta yhdenkään etujärjestön tupailloissa tai väenkokouksissa. Ne, jotka jatkuvasti roikkuvat Korkeaojan puntissa, kalvavat järjestönsä uskottavuutta, koska usein toistuvat erovaatimukset eivät johda yhtään mihinkään. Kannattaisi ehkä vaihtaa välillä levyä.

Keskiviikkona tasavaltaa, niin tuottajia kuin kuluttajiakin, kohautti uutinen BSE-tarkastusten väärinkäytöksistä Pietarsaaressa. Uutisessa väitettiin, että neljän teurasnaudan arvo on 16 800 euroa.

Joko ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kasvaa tosi isoja nautoja tai siellä maksetaan kymmenkertaista hintaa lypsynsä lopettaneista kantturoista.
Luvussa on yksi nolla liikaa, mutta sitäkös tuottajia kadehtivat kuluttajat hoksasivat. Ihmettelevät vain, että mistä ne oikein jatkuvasti narisevat.

Päivän lehti

3.4.2020