Uutiset

Talouden vanhat rakenteen järkkyvät

Suomessa on jo pitkään jatkunut tiukka ja ajoin hyvinkin paheksuva keskustelu teollisuustuotannon siirtymisestä ulkomaille tai ainakin ulkomaiseen omistukseen. Tuoreimmat esimerkit ovat turkulaisen makeistehdas Leafin ja ylöjärveläisen alihankintayritys Perloksen tehtaan lopettamiset.

Vain hetken ajan ehdittiin iloita vaajakoskelaisen makeistehdas Pandan suomalaisomistuksesta, kunnes uutisoitiin senkin myynnistä norjalaiselle Orklalle.

Kevään mittaan satoja teollisia työpaikkoja on joko kokonaan lopetettu tai siirretty maihin, joissa tuotantokustannukset ovat Suomea edullisemmat.

Samaan aikaan on kuitenkin syntynyt kosolti uusia työpaikkoja. Aniharva on havainnut, että muun muassa palvelualoille niitä on syntynyt huomattavasti enemmän kuin perusteollisuudesta on kadonnut.

Vaikka nykyisen hallituksen työllisyystavoitteesta ollaan pahasti jäljessä, jotain myönteistä on sentään tapahtunut. Vaikka teollisuuden työpaikat valuvat Suomesta pois, palveluyritykset lisäävät työpaikkoja. Parempi sekin kun ei mitään.

Hämeenlinnalaisen Vanajan Korpun toimitusjohtaja Mauno Jormanainen arvioi keskiviikon Hämeen Sanomissa, että kotimainen makeisteollisuus rapautui liian pitkään kestäneellä ja liiallisella suojelulla.

Toimitusjohtaja Jormanainen tietää mistä puhuu. Hän on Pandan entisiä omistajia ja tehnyt pitkään työtä elintarviketeollisuudessa. Hänen mielestään kilpailu yllätti Suomen.

On varmasti totta, että yrityksissä tuudittauduttiin petolliseen hyvänolon tunteeseen, kun asiat näyttivät olevan kunnossa. Tulevia muutoksia ei aistittu eikä niihin osattu varautua. Suomalaisyritykset ovat kuitenkin maailman mittakaavassa pikkutekijöitä, vaikka niiden merkitystä omalle kansantaloudelle ei sovi vähätellä.

Suomi on jo kymmenen vuotta ollut Euroopan unionin jäsen, mutta sopeutuminen uuteen toimintaympäristöön tuntuu olevan edelleen kesken. Kansainvälistyminen on kiistatta vienyt vanhoja työpaikkoja ja pakottanut rakennemuutokseen.

Vaikutukset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisesti kielteisiä, eivät yksittäisen kansalaisen eivätkä yritysten näkökulmasta tarkasteltuina. Markkinat ovat vapautuneet ja laajentuneet, korkotaso on alhainen sekä entistä vakaampi ja ennustettavampi. Kilpailu on pakottanut uusimaan niin tuotannon kuin omistuksenkin raketeita. Ilman sitä edessä olisi ollut tuho ennemmin tai myöhemmin.

Suomalaisten vahvuus on korkea koulutus ja sen myötä ammattitaito, kyky luoda uutta, esimerkkejä on kosolti, muitakin kuin Nokia. Perusteollisuuden painoarvo kansantalouden kartuttajana on keventynyt, mutta se ei toki ole menettänyt merkitystään. Olisi tuhoisaa jäädä voivottelemaan menetyksiä ja lamaantua.

Paluuta vanhaan ei ole, maailma on muuttunut pysyvästi. Tie menestykseen kulkee osaamisen ja muutoksen hallinnan kautta. Enää ei riitä, että on yhtä hyvä kuin kilpailijat, pitää olla hiukan parempi.