Kolumnit Uutiset

Taloudessa eletään erikoisia aikoja

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) hehkutti Suomen tuoreita kasvulukuja. Kolmannella vuosineljänneksellä maamme talous kasvoi 1,6 prosenttia.

Se on hieno asia ja antaa uskoa tulevaan.

Pääministeri arvioi hallituksen taloustavoitteiden toteutuvan: satatuhatta uutta työpaikkaa vaalikaudella, työllisyysaste yli 70 prosentin ja velkaantuminen kuriin viidessä vuodessa.

Optimismia tarvitaan. Talous ei ole pelkkää numerotiedettä. Se on myös psykologiaa. Ennusteiden on tapana ohjata kehitystä ennustettuun suuntaan, niin kasvussa kuin taantumassa.

Kun kolmen kuukauden kasvulukuja tarkastellaan pintaa syvemmältä, hehkutus vähenee. Tavaraviennin arvo putosi kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana viisi prosenttia. Lasku oli viime vuotta jyrkempi.

Kasvu oli kokonaan kotimaisen kulutuksen ja rakentamisen varassa.

Suomi tarvitsee vientivetoista kasvua. Ilman sitä eivät hallituksen tavoitteet täyty. Sillä rintamalla voidaan odottaa jatkossa parempaa. Uudenkaupungin autotehtaan kasvanut tuotanto piristää vientiä. Myös Turun telakan täystyöllisyys ja pk-sektorin parantuneet vientinäkymät vaikuttavat positiivisesti.

Kiky ja muut ostovoimaa hillitsevät ratkaisut taas heikentävät kotimaista kulutusta, joskin kuluttajien luottamuksen kasvu omaan talouteen voi näkyä eritoten investoinneissa. Vaihdetaan asuntoa, remontoidaan tai kalustetaan kotia.

Kasvun pysyminen pidempään nykyisellä tasolla on kuitenkin kovan työn takana.

Maailmantaloudessa eletään outoja aikoja. Pörssikurssit nousevat kohisten ja suorat sijoitukset yrityksiin ovat kasvaneet Yhdysvalloissa lähes parisataa prosenttia finanssikriisin jälkeen.

Kaikki tämä siitä huolimatta, että maailmankaupan kasvu on viime vuosina hidastunut merkittävästi ja investoinnit vähentyneet. Hidastumisen on monia syitä: protektionismin kasvu, teknologian kehittyminen ja kulutustottumusten muutos.

Pörssikurssien jatkuva nousu ei perustu reaalitalouden kasvunäkymiin, vaan nollakorkoihin. Rahatalous kulkeekin nyt omissa sfääreissään reaalitalouteen nähden ja kasvattaa riskejä.

Riskinottohaluja lisää vaihtoehdottomuus. Harras toive on, että yritysten tulokset kohenisivat ja investointiusko palaisi. Ne liudentaisivat riskejä. Nyt eletään uskon, toivon ja tarinoiden varassa.