Kolumnit Uutiset

Talouspolitiikkaa käsijarru päällä

Hallitus julkisti hiljattain toimenpidepakettinsa työllisyyden parantamiseksi. Toimenpidepaketissa vaikuttaisi olevan hyviäkin ehdotuksia kannustinloukkujen purkamisen osalta, mutta 110 000 uutta työpaikkaa taitaa jäädä syntymättä.

Syytä siihen voidaan etsiä vuodesta 2012, jolloin silloinen pääministeri Jyrki Katainen (kok.) allekirjoitti ns. finanssipoliittiseen sopimuksen. Sopimuksen allekirjoittamisesta lähtien Suomenkin taloudenpito on entistä tiukemmin perustunut siihen, että valtionvelka ei nouse yli 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Sopimus neuvoteltiin Eurooppa-neuvoston epävirallisessa kokouksessa (mikä se sitten onkaan…). Kataisen allekirjoituksen jälkeen eduskunnan hyväksyttäväksi tuotiin Laki talous- ja rahaliiton vakaudesta.

Laki astui voimaan tammikuussa 2013. Suomi sitoutui budjettikuriin jo liittyessään unioniin, mutta finanssipoliittisen sopimuksen ja vakauslain myötä budjettikurisäännöt vietiin Suomen lainsäädäntöön. Asiasta ei käyty juuri ollenkaan keskustelua, vaikka sopimus aika ennennäkemättömällä tavalla luovutti pois eduskunnan päätöksentekovaltaa.

60 prosentin säännön perimmäinen ongelma on se, että luku on täysin hatusta vedetty. 60 prosentin velkaraja ei perustu esimerkiksi tutkimukselliseen näyttöön, vaan sen ovat vain eurovirkamiehet kokouksessa päättäneet.

Sinällään 60 prosentin velkarajan ylittäminen ei aiheuta mitään negatiivisia vaikutuksia talouteen. Negatiiviset vaikutukset tulevat leikkaustoimista, joihin ryhdytään ylittämisen vuoksi.

Budjettikurisäännöt vievät kaiken energian sellaisen rajapyykin tavoittelemiseen, jonka saavuttamisesta ei ole mitään hyötyä. Hatusta vedetyn velkarajan asettaminen talouspolitiikan suurimmaksi tavoitteeksi on järjetöntä. Tilanne on sama kaikkialla Euroopassa, sillä vain Tšekki ja Iso-Britannia ovat ymmärtäneet jäädä sopimuksen ulkopuolelle.

Yritykset voivat palkata lisää työntekijöitä silloin, kun niiden tuotteiden ja palveluiden myynti kasvaa. Suomessa ollaan tilanteessa, jossa myynti ei kasva ja tämä on perussyy työllisyystilanteeseen, eli yritykset eivät yksinkertaisesti pysty rekrytoimaan lisää.

Ratkaisu voisi olla esimerkiksi velanotto infrainvestointeja varten, mutta finanssipoliittinen sopimus tekee sen mahdottomaksi. Talouden nousun suurimpana jarruna on siis juridinen sopimus.

Päivän lehti

24.10.2020

Fingerpori

comic