Tämä lähes 100-kiloinen lihaskimppu voi olla 2020-luvulla Suomen suurimpia mitalitoivoja kesäolympialaisissa

– Finaali alkoi kello 20 ja yöllä kolmelta lähti bussikuljetus lentokentälle. Siinä välissä oli ruokailu ja käytiin kämpillä pakkaamassa. Nukkua en ehtinyt yhtään, mutta bussissa ja lentokoneessa sain vähän torkuttua.
– Aikaisia aamulentoja on ennenkin ollut ohjelmassa, mutta kyllä nyt jätkien kanssa vähän naureskeltiin, että homma on viety seuraavalle levelille (tasolle).
– Ensin olisin kiittänyt paikalla olleita Suomen joukkueen jäseniä, jotka auttoivat lämmittelyssä ja olivat muutenkin hyvin tukena. Sitten olisin kiittänyt sponsoreita, muita tukijoita sekä tietenkin vanhempiani.
– Jos he eivät olisi aikoinaan kuskanneet minua treeneihin, niin en olisi tässä. Asuin 14-vuotiaaksi asti Nastolassa, josta oli 25 kilometriä Lahden painisalille. Sitten muutimme ja treenimatka lyheni reiluun kymmeneen kilometriin. Paljon ovat vanhempani saaneet minua aikoinaan kuljettaa.
– Siitä, että olen tasaisen varma painija, jonka suoritustaso ei notkahtele. En ole tosipaikassa ikinä suoriutunut huonommin kuin mikä oma tasoni on. Ainoassa mitalittomassa arvoturnauksessakin ottelin tasollani, se taso ei vain silloin riittänyt kärkisijoituksiin.
– Tietenkin pystyn. Ennaltaehkäisevä toiminta on sitä, että rakennetaan sopusuhtainen paketti: hankitaan voimaa oikeisiin paikkoihin ja pidetään liikkuvuus hyvänä. Venyttelyt ja muut huoltavat toimenpiteet ovat päivittäisiä. Taataan riittävä palautus ennen seuraavaa treeniä ja vältetään näin ylirasitus.
– Leiriolosuhteissa kuormitus on aina kova. Jos kropassa on heikkoja kohtia, niin loukkaantumisen riski kasvaa.
– Mahdollisuus. Saan kilpailla joka päivä omassa maassa kovaa kilpakumppania vastaan, ikinä ei voi ottaa löysästi. Asetelma kehittää meitä molempia. Aikuisten arvokisamitalistit tulevat usein maista, joissa on kova sisäinen kilpailu.
– Kun edustuspaikka on vain yhdelle urheilijalle, niin se paikka on vaikea saavuttaa, mutta kisoihin lähtevällä on aito mahdollisuus menestyä.
– On jatkettava samaa pitkäjänteistä työntekoa oikein harjoittelemalla ja leireiltävä paljon kotimaassa sekä ulkomailla. Vain sitä kautta oma taso pikkuhiljaa nousee.
– Miehissä taso on astetta kovempi. Meidän tuotantoputkemme on kuitenkin riittävän laadukas, että huippu on saavutettavissa. Siitä on osoituksena esimerkiksi viime kevään turnaus Tanskassa, jossa sekä minä että Elias saimme tämän sarjan maailmanmestarin päänahan.
– Opiskelisin täyttä pahkaa jotain, en tiedä mitä.
– Armeijan jälkeen aion hakea johonkin kouluun. Painille on hyvä olla jotain vastapainoa. Ylioppilastodistukseni arvosanat ovat keskitasoa, muutama E, pari M:ä ja yksi B.
– Tykkään mennä uimahalliin saunomaan ja loikoilemaan veteen.
Mitalistit 1969–2018
20-vuotiaiden MM-kisoja on painittu vuodesta 1969 lähtien. Suomalaisista mitaleille on yltänyt kuusitoista urheilijaa.
Kultaa: Arvi Savolainen (2018).
Hopeaa: Jukka Loikas (1983), Juha Virtanen (1987), Michael Lyyski (1991), Marko Yli-Hannuksela (1993).
Pronssia: Markku Lesell (1977), Terho Kettunen ja Tuomo Karila (1987), Jarkko Ala-Huikku (2000), Ville Pasanen (2006), Tuomas Tarino ja Taisto Lalli (2009), Veli-Karri Suominen (2010), Petra Olli (2012, 2013, 2014), Arvi Savolainen ja Konsta Mäenpää (2017).
Arvi Savolainen
Syntynyt: 24. lokakuuta 1998.
Pituus/paino: 186/99. Kilpailee 97 kg:n painoluokassa.
Ammatti: Painija. Kirjoitti keväällä ylioppilaaksi ja menee lokakuussa armeijaan.
Seura: Lahden Ahkera.
Valmentaja: Tapio Lattu.
Asuu: Muutti kesällä Lahdesta Helsinkiin.
Suhteet: Poikamies.
Saavutukset: 17-vuotiaiden EM-hopea (2015) ja MM-pronssi (2015), 20-vuotiaissa MM-kulta (2018), EM-kulta (2017), MM-pronssi (2017), EM-pronssi (2018). 23-vuotiaiden EM-pronssi (2018).