Uutiset

Tami antoi työuupumukselle kasvot

Kovat kundit tai mimmit eivät väsy. Ja jos väsyvätkin, eivät sitä tunnusta.

Ei tunnustanut eräs mies Turun Hirvensalostakaan.

Hän valmensi Vaasan Sportin mestisjoukkuetta. Jo kevään liigakarsinnoissa vuonna 2009 mies kävi ylikierroksilla. Hän haukkui toimittajat lajia ymmärtämättömiksi ääliöiksi ja liiton johtoa joukkuettaan sortaviksi amatööreiksi, joille tärkeintä on oman aseman pönkittäminen.

Mopo oli karannut pitkälle valmentajan käsistä. Hän ei sitä itse ymmärtänyt. Hän vain koki elävänsä voimakkaasti hetkessä.

Vihamiehiä, juonittelijoita ja selkään puukottajiakin ilmaantui ajatuksiin joka puolelta. Todellisuus ja miehen mieli pakenivat toisistaan.

Satatuhatta kilometriä automatkaa vuodessa, muutaman tunnin yöunet, ylimitoitetut tavoitteet ja alimitoitetut resurssit tekivät tehtävänsä.

Runsas puoli vuotta ja ylikierroksilla ajo loppui kuin seinään. Kiekkokundi Juhani Tamminen, 61, rojahti sänkyyn. Ylöspääsy vaatii kaikki voimat, eikä hän ymmärtänyt miksi nousisi, mitä pitäisi tehdä ja miksi.

Nyt Tamminen on kirjoittanut uupumuskokemuksistaan kirjan, jolla hän haluaa antaa vertaistukea samasta sairaudesta kärsiville.

Kirjan hieno viesti on, ettei kovinkaan kestä kohtuuttomuuksia ja että työuupumuksesta voi toipua.

Tamikin toipui. Ei ehkä fyysisesti vahvempana, mutta viisaampana ja ihmisenä kasvaneena. Edes jääkiekko ei ole omaa elämää suurempi asia.

Tamminen on yksi kymmenistätuhansista suomalaisista työuupujista. Uupujat eivät kuitenkaan kaikki ole Tammisen kaltaisia suorittajia.

He ovat yksi uupujien alalaji, mutta heitäkin on paljon. Paljon on myös niitä, joita epävarmuus työn jatkumisesta ja toimeentulosta uuvuttavat.

Varmuus työn jatkumisestakaan ei aina riitä, jos yritystä johdetaan pelolla, suosikkijärjestelmillä ja jossa omaan työhön vaikuttaminen hukkuu pomon jyrisevien määräysten alle.

Tamminen laski lääkärinsä kanssa, että mielialalääkkeitä syö jopa 860 000 suomalaista. Kaikki eivät uuvu työstä. Yhä merkittävämpi osa ihmistä, etenkin nuorista, masentuu työkyvyttömäksi.

Näköalattomuus ja yhteisön tuomat menestymisen paineet musertavat nuoren mielen. Suorituskeskeinen yhteiskuntamme on huono hyväksymään erilaisuutta, vähemmän tekevää tai vaihtoehtoisesti elävää.

Yhteiskunta on täynnä näkymättömiä koodeja, joilla ihmisen arvoa mitataan. Asuminen, pukeutuminen, omistaminen ja kuluttaminen erottavat ihmiset menestyjiksi ja luusereiksi.

Tammisen tavassa uupua on jopa luterilaista sankarillisuutta; saappaat jalassa kaatumista. Miten saa ymmärrystä nuori, jonka ulkoinen taakka on pieni, mutta jonka sisäiset paineet musertavat?

Laiskureitako kaikki tyynni?