Kolumnit Uutiset

Tänäänkin lähinnä kulutan aikaa

Tänä iltana ei tiettävästi esitetä televisiossa Mel Gibsonin ohjaamaa elokuvaa The Passion of the Christ (suom. Kristuksen kärsimyskertomus). Kiitos.

Se on edes jonkinlainen helpotus täksi pitkäksi perjantaipäiväksi. Gibsonin olisi kannattanut pitäytyä Mad Maxissa.

Itse kukin pystyy elämään myös ilman kärsimyksellä mässäilyä.

Toinen kiitos kuuluu siitä, että edessä on jopa useita vapaapäiviä. Kerrankin on aikaa.

Tuntuisi, ettei tässä olisi varaa laakereilla lepäilyyn, mutta otetaan nyt vastaan, kun on tarjolla.

Hyvin kelpaavat vapaapäivät jälleen kerran myös ei-kristityille. Kansanliikettä kristillispohjaista leppoisaa luppoaikaa vastaan ei tänäkään pääsiäisenä näy eikä kuulu.

Suositeltavaa tänään kuten aina on jättää liika murehtiminen sikseen. Ei nyt murehdita ainakaan aluksi sitä, että pian ne vapaat ovat ohi. Sen ehtii sunnuntainakin.

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) näytti esimerkkiä: huolen rypyt oikenivat heti, kun hän rohkeni tekemään poikkeuksellisen uskaliaan luopumispäätöksen.

Nostaisin hattua Jyrki-boylle, jos minulla sellainen olisi.

Itseäänhän tässä maailmassa kaikki ihan ensimmäiseksi ajattelevat ja sitten vasta muita, jos muistavat. Lentokoneessakin käsketään panemaan happinaamari ensin omalle naamalle ja vasta sitten lasten.

Pienenä poikana istuin kirkon penkissä. Yleensä katsoin ikkunasta ulos tuulessa heiluvia koivunoksia. Ajattelin itseni pois. Nyt nekin koivut on kai lahonneina kaadettu.

Aina ei pysty ymmärtämään, että vaikkapa joillakin satunnaisilla puilla voi olla ihmisille iso henkilökohtainen merkitys. Sitten muistan ne kirkkomaan koivut.

Pääsiäisenä puhutaan yhteisestä hiljentymisestä, retriiteistä sun muista, ja ollaan porukalla oikein hartaita, toisinaan jopa innokkaasti omaa hurskautta jakaen, ellei peräti sosiaalisessa mediassa ylistäen.

On hienoa kuulua johonkin suureen ja sanattomaan. Kaikki me emme kuitenkaan kuulu, mutta olemme ihmisiä silti. Kunnioitetaan siis myös joukkoon kuulumattomia.

Yhteisyyden tunne velloo englantilaisessa jalkapallokatsomossa. Liverpoolin tunnuslause You’ll Never Walk Alone vetää vertoja melkein mille tahansa evankeliumille.

Samasta maailmasta on FC Hämeenlinnan pieni ja sisukas faniryhmä, joka tapaili keskiviikkona Pullerilla jopa Hämäläisten laulua.

Kaivakaa esille Eppu Normaalin kappale Näin kulutan aikaa.

Mikko Pantse Syrjän ja Martti Syrjän aina vuoteen 1988 asti periytyvä hengentuotos on totisesti sopivan melankolinen ja samalla lohdullinen juuri tähän päivään: näin kulutan aikaa, tämänkin pitkän perjantain, tiedän värin taivaan.

Pitkäperjantain pitkällä juoksulenkillä näkee sen saman taivaan.