Kolumnit Uutiset

Tangon Mäki-Mattilan Inssit

Nimi Mäkimattila piirtyi taas kerran tulikirjaimin kansakunnan syvämuistiin, kun muusikko Kyösti Mäkimattila Paattisilta kruunattiin viikonvaihteessa Suomen tangokuninkaaksi Seinäjoen tangomarkkinoilla.

Nyt kansallisomaisuudeksemme luetaan kaksi Mäkimattilaa; Kyösti ja Mäki-Mattilan Inssi.

Jaa, ettekö Inssiä tiedä? Karjaväki kyllä ainakin tietää. Mäki-Mattillan Inssi ei ole mikä tahansa ikiteekkari, vaan alastarolainen mahtisonni, joka on kyntänyt tai paremminkin astunut vahvan piirron suomalaisen ayrshire-karjan jalostuksen historiaan.

Inssin kymmenillä tuhansilla jälkeläisillä oli isän perintönä hyvä rakenne ja hedelmällisyys, kestävät jalat, runsaasti maitoa antava kiinteä utare ja sävyisä luonne. Puhutaan siis lehmistä.

Turun puolen rekkakuskit (aik. hevosmiesten uutistoimisto) levittävät tienvarsien baareissa tietoa, jonka mukaan muusikko Kyösti Mäkimattilan suku vaihtoi turhia sekaannuksia ja väärinkäsityksiä välttääkseen sukunimen kirjoitustavan, kun Mäki-Mattilan Inssistä tuli maankuulu siitossonni jo 1960-luvulla.

Pienen eron sukunimessä uskotaan edistävän keikkamuusikon mahdollisuuksia ansaita toimeentulonsa itselleen ja perheelleen ilman sinänsä katteetonta maineriskiä.

Mitä itse laulukilpailuun tulee, se ratkesi rumalla tuomaripelillä. Lauantai-illan ensimmäisessä äänestyksessä kansa pudotti kaksi finalistia jatkosta. Tuolloin päätuomari Martti Haapamäki kehua retosti kansan makua ja kiitteli oikeista valinnoista.

Valta siirtyi tuomareille ja loppuratkaisussa he pyyhkivät kansalaismielipiteellä takalistonsa. Puhelinäänestyksessä yli 40 prosentin ylivoimaisen potin saanut Leif Lindeman pudotettiin kylmästi kakkoseksi.

Se siitä kansan oikeassa olemisesta. Joku herkkähipiäinen voisi parkua jo kansallisen vähemmistön syrjinnästä.

Ehkä tuomariston mielestä ei ole sopivaa, että romanilaulaja voittaa liian usein, sillä Amadeus Lundberg voitti Seinäjoella vuonna 2009, vain neljä vuotta sitten.

Tangotuomareille on käynyt samalla tavalla kuin mahtisonni Mäki-Mattilan Inssille. Sekin määritteli vuosikymmenet, millainen kelpo ayrshiren kuuluu olla. Muita vaihtoehtoja ei ollut, vaan mäkimattilalaisuus ymmärrettiin ainoaksi oikeaksi lypsäjien suvuksi. Kesti tovin, ennen kuin muut otettiin karjanjalostuksen alalla vakavasti.

Seinäjoen tangotuomaristo, vallankin sen kolme äijää, saisivat hiljalleen siirtyä katsomon puolelle. Heidän käsityksensä ainoasta oikeasta tavasta esittää tangoja ohjaa jo liikaa esityksiä ja yksipuolistaa niitä.

Vallankin suuren sanoittajaisän pieni poika Ilkka Vainio ja kampaa kavahtava radiopomo Jorma Hietamäki ovat tuomareina jo kaikkensa antaneita. Heistä on pitkän uransa myötä tullut eräänlaisia Mäki-Mattilan Inssejä, tangon mahtisonneja.

Ei voi olla niin, että vain näillä kolmella miehellä on ikiaikainen valtakirja määritellä suomalainen tango, sillä kaksi naistuomaria osoittautui vain koreiksi kukiksi vahvojen herrojen rintapielissä.