Uutiset

Tangram opettaa matikkaa ja värioppia

Mitä lapset edellä, sitä aikuiset perässä. Tänä syksynä niin sanottuja massoja on innostettu tangramin eli kiinalaisen palapelin pariin. Peliä on tehnyt tunnetuksi muun muassa Ritva Kokkolan tuore kirja.

Hämeenlinnassa seitsemään osaan pirstotun neliön palojen kokoaminen uusiksi kuvioiksi on tuttua puuhaa. Miemalan koulussa geometriaa, matematiikkaa ja värioppia on sujutettu oppilaiden aivoihin tangramin avulla jo viitisentoista vuotta.

– Kun lapset ovat aikansa koonneet kuvioita mallin mukaan, he tulevat kysymään, saavatko muotoilla omia, nauraa luokanopettaja Anu Aaltonen.

Jatkuvassa käytössä tangramit eivät ole, mutta kun esimerkiksi geometria-opinnot alkavat, tangramit ilmestyvät opettajanpöydälle värikkäinä palaläjinä.

– Harjoitukset ovat lasten mielestä kivoja. Ne myös kehittävät lasten hahmottamiskykyä, ja pienimpien kanssa voidaan samalla opetella erilaisten muotojen nimiä, kertovat luokanopettajat Aaltonen ja Riitta Hietanen.

Vaikeaa ei ole vain uusien kuvioiden kehittely. Kolmioiden, neliön ja suunnikkaan sommitteleminen takaisin isoksi neliöksi on Aaltosen mukaan visainen pähkinä. Kenelle hyvänsä.

Seitsemästä osasta tuhansia kuvia

Seitsemästä osasesta rakentuu lukematon määrä uusia kuvioita. Ainoa sääntö on se, että kuvion on muodostuttava annetuista seitsemästä palasesta. Ei enemmästä eikä vähemmästä.

Kuulostaa helpolta, muttei välttämättä ole.

Miemalan koulun lapset aloittavat kuvista, joissa palasten ääriviivat on piirretty näkyviin. Pikku hiljaa, taitojen karttuessa, siirrytään vaikeampiin harjoituksiin. Niissä palasten sijainti on pääteltävä mallikuvion kulmista.

Tangramit ovat selvästi oppilaiden mieleen. Hälisevä luokka hiljenee, kun harjoitusmateriaalin jakaminen alkaa.

Joskus, kuten nyt, kaksi luokka-astetta yhdistää voimansa. Neljäsluokkalaiset jakavat tangram-tietämyksensä tokaluokkalaisten kanssa. Matikantunnilla tutkitaan tangramin sisältämiä muotoja, kun taas kuvaamataidossa palapeliä sovelletaan värioppiin.

Tokaluokkalainen Maria Nybacka ja neljäsluokkalainen Nea Nikkanen rakentavat värikkäistä palasista haikaraa. Sormet vilistävät tottuneesti ja tarkasti. Kuva on valmis parissa hetkessä.

Kulmikas hylje ja muita eläimiä

Neljäsluokkalainen Toni Lehtinen ja tokaluokkalainen Jooa Sankari seisovat ikkunan äärellä pähkäilemässä oman kuvansa rakennetta. Jokin eläin kuvassa lymyilee, mutta sen osaset ovat hakusessa.

– Tää on vähän vaikee, he kommentoivat otsa rypyssä.

Tässä piilee tangramin viehätys. Näennäisen yksinkertainen tehtävä osoittautuukin monimutkaiseksi urakaksi.

Opettaja Riitta Hietanen auttaa poikia ajattelemaan.

– Tämä onkin vaikea kuva. Katsos tuota kulmaa kuvassa. Mikähän noista kolmioista sinne sopisi?

– Me tarvitaan jo uus tollanen! hihkutaan pian eri puolilla luokkahuonetta. Onneksi tangramit eivät lopu kesken. Kuvien ja niiden variaatioiden määrä on periaatteessa rajaton. Oppilaiden harjoituskuvista suuri osa esittää eläimiä.

Samaan aikaan toisessa luokassa Anu Aaltonen on jakanut pienryhmille erivärisiä kartonkeja. Oskari Sarkolan ja Roni Ylhäisen tangram-osaset ovat violetteja. Niistä syntyy punaiselle alustalle kulmikas hylje.

Oppilaat ja opettaja tulevat yhdessä siihen tulokseen, että kuvion kokoaminen kannattaa aloittaa otuksen vartalosta. Siihen uppoaa kaksi isoa kolmiota. (HäSa)