fbpx
Uutiset

Tanssii tähden kanssa

– Ootko koskaan tanssinut?
– En.
– Kai nyt joskus discossa?
– Joo, mutta sitä ei lasketa. Ja kerran kävin vuokraemännän kanssa Pohjanmaalla lavatansseissa. Se oli ihan kamalaa.
– Pohjanmaalla meininki on erilainen kuin muualla. Siellä mennään sen mukaan kenellä on isoin traktori, nauraa tanssija, tanssinopettaja Tommi Koivula.

Olen Koivulan tanssitunnilla Palokunnantalolla Hämeenlinnassa. Tunnin aikana olisi tarkoitus oppia tanssaamaan fuskua – suomalaista rock’n’swing -tanssia.

Kello on 18. Koivula näyttää perusaskeleen. Sivulle hidas hidas ja taakse nopea nopea.

Painon pitäisi olla päkiöillä ja polvien pitäisi kunnolla joustaa. Tietenkin musiikin tahtiin.

Ja sitten mennään. Olemme vastakkain, kädet käsissä. Hidas, hidas, nopea nopea. Jalat seuraavat käskytyksiä, mutta kun aloitetaan pyörähdyksen harjoittelu, jalat sekoavat.

– Käsi saa liikkua pyörähdyksen aikana. Mies pitää huolen siitä, että ote säilyy, Koivula neuvoo.

Ei kun uudestaan – pyörähdys sujuu.

– Tärkeintä on se, että haluaa oppia. Tämähän sujuu loistavasti, Koivula kannustaa.

Tanssiseura Baunssin kurssilla olevat tanssijat treenaavat jo puolen vuoden kokemuksella fuskua, buggia ja boogie woogieta. Musiikki soi ja tanssiryhmässä vaihdetaan paria muutaman kappaleen välein. Pointtina on se, että mukaan tanssitunneille voi tulla ilman paria.

– Jos pariskunta haluaa tanssia yhdessä, saa kyllä tanssia. Parinvaihdossa on se etu, että ollaan koko ajan vieraskoreita – tanssirauha säilyy hyvin. Samalla opitaan vienti-seuraamistilannetta, kun viejänä on eri mies. Siinä tanssitaito kehittyy nopeammin kuin saman parin kanssa tanssiessa.

Alkeiskurssin jatkokurssilla treenataan perustekniikkaa, rytmissä pysymistä ja tanssikuvioita. Sarjoja ja koreografioita ei harjoitella, sillä rock’n’swing -tanssien idea on siinä, että koreografioita ei ole.

Tähden kanssa tanssiessa tunnelma on rento. Koivula selittää, mitä pitää tehdä ja kehuu käsiäni, jotka ovat tarpeeksi jäykät.
Parin kanssa kun ei saisi olla liian vetelänä. Kerrankin jäykistä hartioista on siis hyötyä – mahtavaa. Tosin päkiöillä tanssiminen unohtuu, koska kaikki energia menee askeleiden miettimiseen.

Vartti tanssittu, ja pulssi on jo noussut.

– Tämähän sujuu. Olemme jo tehneet kuvioita, Koivula sanoo.

Mutta ei se niin helppoa ole. Maailmanmestarin kanssa tanssiminen jännittää ja välillä olo on kuin puupökkelöllä. Olisi tärkeää kuunnella myös musiikin rytmiä, mutta katselen enemmän Koivulan jalkoja ja omiani ja koitan pysyä viejän tahdissa.

Riihimäkeläinen Sanna Jaatinen käy treenaamassa lavoja varten.

Ei käy kateeksi Tanssii tähtien kanssa -sarjan noviiseja, jotka joutuvat pystymetsästä treenamaan suoraa televisiolähetystä varten. Tosin tanssitaito siinä kehittyy, mutta kovaa työtä se on.

Koivulan mukaan sarjassa vahvimmilla ovat parit, joissa mies on ammattilaistanssija, koska viejän rooli on vaativa.

– Se onkin niitä ainoita saarekkeita vielä, missä mies määrää, Koivula nauraa.

Rock’n’swing -tanssit ovat voimakkaimmin kasvavia tanssilajeja Suomessa.

– Niitä pystyy oikeassa elämässä käyttämään vapaammin, Koivula perustelee.

Tanssinopettaja uskoo, että Tanssii tähtien kanssa -sarja tekee tanssia yleisesti Suomessa suositummaksi.

– Tilaus suosion kasvamiselle on ollut jo pitkään. Esimerkiksi 40-50-vuotiaat ovat kasvaneet jo pubikulttuuriin, mutta nyt heistä olisi kiva lähteä tanssimaan. Näköpiirissä on myös se, että diskoihmiset löytävät lavan ja esimerkiksi hiphoplindyn, jota voi tanssia nuorisomusiikkiin.

Yhä edelleen kuitenkin elää käsitys, että lavatanssit ovat kuin Kesäillan valssi -ohjelma. Totuus on kuitenkin monella lavalla toinen.

– Tanssilavoilla on uutta kulttuuria, johon kuuluvat nuoret aikuiset ja nuorekas musiikki. Nykyään pitääkin tietää, minne lavalle menee.

Vaikka tanssikursseja järjestetään paljon, yhä edelleen etenkin miehillä on korkea kynnys lähteä tanssilattioille, ellei tanssitaitoa ole.

– Ehkä se on epäonnistumisen pelko, joka on erityisesti miehillä vahva. Tanssimista pidetään enemmän naisten juttuna, Koivula pohtii.

Viimeiseksi kuvaaja pyytää meitä tanssimaan salin keskellä. Alku sujuu ihan hyvin, mutta pasmat sekoavat, kun koko muu tanssiporukka lopettaa tanssimisen ja aloittaa taputtamisen. Nolostumisen puna leviää kasvoille. Tämähän on melkein pahempaa kuin suora televisiolähetys. Siellä sentään yleisö on hiljaa.

Fuskua on silti kiva tanssia. Siinä on meininkiä. Mielikuva lavoistakin vaihtuu, kun näkee tanssikurssilaisten tanssivan. Ei se olekaan pelkkää humppaa. Eihän tämä olekaan niin vakavaa kuin kesäillan valssi.

– Lavalla pärjäisit ihan hyvin. Sinne vaan, Koivula kannustaa. (HäSa)

Menot