Kolumnit Uutiset

Tapetaanhan pulujakin

Muinaiset egyptiläiset palvoivat ibis-lintua, joka heidän käsityksensä mukaan oli Thot-jumalan maanpäällinen hahmo. Suomalainen tarusto puolestaan kertoo sotkasta, pyhästä linnusta. Sen munasta syntyi koko maailma ja siksi tämä kokosukeltaja on saanut arvoisensa sijan Kalevalassakin.

Meitä länsimaalaisen sivilisaation ihmisiä kummastuttavat myös Intian pyhät lehmät. Köyhässä maassa saattaisi olla lehmälle muutakin kuin vain palvontakäyttöä.

Suomalaisten käsitys maailman synnystä ja sen myöhemmästä kehityksestä on muuttunut sitten sotkanmunan. Tästä huolimatta lintujen palvonta jatkuu ja voi hyvin.

Nyt pyhä lintu on valkoposkihanhi, jonka palvonnan ylipapistoa on Birdlife-järjestö.

Hurmioituneina sen edustajat hokevat mantraa linnun äärimmäisestä uhanalaisuudesta, lintudirektiivistä, arktisen lajin harvinaisuudesta ja ties mistä, torjuakseen kaikki katalat voimat hanhien vaiheilta.

Birdlife on tehnyt kiistattoman upeaa työtä oikeasti uhanalaisten lintujen suojelusta sekä kansalaisten lintuharrastuksen ja -tuntemuksen lisäämiseksi. Kesystä valkoposkihanhesta, Helsingin puistojen ja rantojen parvilinnusta on tullut kuitenkin muuten etevän järjestön musta piste.

Ihminen on rakentanut puistot ja uimarannat virkistyksekseen, mutta hanhenpalvojien mukaan ihminen väistää, lintu on etusijalla. Edes suojattiensa aiheuttamat satojen tuhansien eurojen tappiot Viikin koetilan viljelyksillä eivät ole alkuunkaan pätevä syy parvien harventamiselle.

Hanhien puolustelu on vähän samaa, kun toivoisi tarhaiskuissa luontoon päästettyjen minkkien voivan hyvin ja lisääntyvän runsaasti. Korkeasaaren eläteistä kaikki alkoi.

Valkoposkihanhista yrittävät höyhentää lisää kannatusta myös poliitikot, kuinkas muuten. Politiikan mannerlaatat järkkyvät, kun luontomiehenä tunnettu kansanedustaja Pertti Salolainen (kok.) sallisi hanhikannan rajoittamista, ei ampumalla, mutta pistelemällä niiden munia neulalla. Salolainen on ilmeisesti perustamassa kunnallista munanpuhkojan virkaa.

Toimettomaksi ei jäänyt keskustan kansanedustaja Antti Kaikkonenkaan. Hän laati valkoposkihanhista oikein kirjallisen kysymyksen maan hallitukselle.

Onko hallitus tietoinen… , mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä…?

Nyt joku on huomaavinaan, että Viitaniemen liipaisinsormi syhyää ja jyvällä on mehevä hanhipaisti. Tulkinta on väärä, sillä Helsingin rannat ja puistot eivät sovellu metsästykseen. Kesyn hanhen jahti on kuin erästäisi kanatarhassa.

Valkoposkihanhi on pääkaupunkiseudulla ympäristöhygieeninen ongelma, joka ei kuulu metsästäjille, vaan desinfektoreille. He ovat matalan profiilin vaiteliaita ammattilaisia, joiden pakettiautoissa ei ole mainosteippejä. He myrkyttävät ja kaasuttavat kaupunkien rotat ja pulut huomaamatta, siististi ja tehokkaasti.

Heiltä käy myös valkoposkihanhien eliminointi, kunhan poliittinen apparaatti lakkaa pelkäämästä palvojia ja kypsyy laatimaan tilauksen desinfektoreille.

Asiasta toiseen, mihinkähän pääkaupungin kohuttu citykaniongelma on kadonnut?

Päivän lehti

30.9.2020

Fingerpori

comic