Kolumnit Uutiset

Tapetilla Adonis-pojat ja ADHD-lapset

Tämän viikon lopulla uutisoitiin paristakin lapsiin liittyvästä, huolestuttavasta negatiivisesta kehityssuunnasta.

Professori Veikko Aalberg toi julkisuuteen tutkimustulokset, joiden mukaan lähes puolet murrosikää lähestyvistä suomalaispojista on tyytymättömiä ulkonäköönsä. Neljännesvuosisadassa tyytymättömien määrä on kolminkertaistunut.

Iltalehti puolestaan uutisoi perjantaina, että lasten psyykelääkkeiden käyttö on rajussa kasvussa. Lääketutkimuspäällikkö Jaana Martikainen Kelasta kertoo, että yleisin lapsille määrättävä psyykenlääke on masennuslääke.

Ei hyvä.

Poikien ulkonäköpaineiden kasvu on ollut täysin odotettavissa, sillä tyttöjen osalta samansuuntainen, ellei rajumpikin, trendi on ollut tiedossa jo pitkään.

Vaikka ei ehkä voisi uskoa, kasvoille huolimattoman näköisesti sipaistut ylipitkät ja epäsiistin näköiset hiukset sekä polvitaipeiden kohdalla roikkuvat farkkujen haaravälit ovat pojilla tarkkaan harkittua imagon rakentamista.

Suuri osa niin pojista kuin tytöistäkin aloittaa minä-kuvansa rakentamisen jo alakoulun viimeisillä luokilla, mutta viimeistään yläkoulussa. Ja jos ei ala, palkintona on koulukiusaaminen.

Aina on kiusattu epämuodikkaissa vaatteissa haahuilevia, ylipainoisia, kiharahiuksisia, hörökorvaisia, hiljaisia ja ujoja, hammasrautaisia, nörttejä ja niin edelleen. Lista on loputon. Tai pikemminkin kiusaajalasten mielikuvitus on loputon.

Syitä kiusaamiseen löytyy aina, ja jos ei löydy, niitä keksitään.

Onko siis ihme, että pojatkin ovat huomanneet sen, minkä tytöt ovat tienneet jo kauan?

Kun olet trendikäs ja samanlainen kuin kaikki muutkin, saat suosiota ja kavereita, ehkä tyttöjäkin. Sinusta pidetään, koska et ole uhka etkä kummajainen muille samiksille.

Vanhemmillakin on monesti näppinsä tässä pelissä, jossa ”meidän lapsilla” pitää olla merkkivaatteet sekä pelit ja vehkeet vimpan päälle, ettei nyt vain kukaan ”meidän Alexia tai Alexandraa” pilkkaa.

Joskus voisi olla hyvä sanoa ei ja kertoa, että erilaisuus on voimavara.

Toisaalta, erilaisuus voi olla myös taakka, joka voi johtaa psyykenlääkkeisiin turvautumiseen.

Lapsia ahdistaa, on syömishäiriöitä ja ADHD:tä. On jopa itsetuhoisia ajatuksia.

Vanhemmat ovat ymmällään – miten menetellä? Lääkärille helppo tapa on määrätä masennuslääkkeitä, kun itse asiassa pitäisi pureutua ongelman ytimeen. Resurssipula ajenee lekureita nopeisiin ja kivuttomiin ratkaisuihin. Lastenpsykiatrian paikat huutavat eioota.

Mikä avuksi? Pitäisikö meidän yhteiskuntana hyökätä viihdeteollisuuden kimppuun, joka pakkosyöttää meille ihannevartaloita ja idoleita liukuhihnalla?

Se on taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Päivän lehti

6.4.2020