Uutiset

Tarja-kahvilassa ei kumota Presidenttiä

Hei kaikki ikkunan takana kurkistelijat! Ujous pois ja tervetuloa akvaarioon!

Kauppakeskus Linnassa Hallituskadunpuoleisen ulko-oven kupeessa sijaitseva Tarja Halosen vaalikahvila on pieni ja satunnaisesti vetovoimainen. Ohikulkijat tuijottavat lasin läpi sisään. Osa uskaltautuu ovellekin.

Tulijoita tervehtivät paitsi kahvinkeittäjät, myös kaksi erinäköistä Tarja Halosta. Toinen on vaalimainoksista tuttu nainen, jolla on lempeä hymy ja siniset silmät. Toinen on musta kasvomukaelma t-paitakankaalla. Paitoja on rivissä kolme erilaista. Punapohjainen on eniten rock.

Ajastimen edustaja valmistautuu kahvinkaatoon yhdessä Timo Lahtisen ja Erkki Niemistön kanssa. Kello on 14 ja vuoro juuri vaihtunut.

Homma ei ole täydellisesti hanskassa kellään. Onneksi Tuula Myllykallio ja Heikki Lehtimäki ovat jättäneet tuplakeittimeen kannullisen kahvia ja toisen pannun valmiiksi ladattuna. Hanaa pikkuisessa liiketilassa ei ole, mutta vettäkin on varalla paljon.

Mutta jos se loppuu? Entäs biojäte käytetyille suodatinpusseille?

– Jaa-a, sanoo Niemistö, joka myös Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtajana tunnetaan.

– Ei aavistustakaan. Vettä on aina riittänyt, kun olen täällä ollut. Roskiskin taitaa olla ihan tavallinen.

Sauli hyväksytään – hyvänä kakkosena

Iltapäivä Tarja-kahvilassa on verkkainen. Kahvilaväki seisoksii rennosti kädet puuskassa – mutta kun ovelle ilmestyy asiakas, kahvittaja omaksuu kärpän roolin. Tarkemmin sanottuna Hämeen Sanomien kahvilatarkkailija omaksuu. Isännät suovat kaatoluvan ilomielin vierailijalle.

Kahvia hakemaan pitää singahtaa. Keitin on huoneen nurkassa, mutta pyöreä pöytä mehukatteineen, kuppeineen, lautasliinoineen, kekseineen ja pipareineen ovensuussa.

– Seksiä ja piparia, kirjoita se ylös, isännät myhäilevät.

Mitenkähän nuoret saisi uurnille, Lahtinen ja Niemistö pohtivat, kun ovelle ilmestyvät Wetterhoffin ensimmäisen vuoden opiskelijat Erja Väliaho ja Anna Jörgensen.

Kun iltapäivän ensimmäiset asiakkaat ovat saaneet mehua, politiikan ketut nappaavat heidät pihteihinsä. Niemistö ja Lahtinen muodostavat keskusteluringin, solmivat kädet rinnalle ja keinahtelevat päkiöillään.

– Sauli hyväksytään hyvänä kakkosena, ei tässä manata ketään, Niemistö tuumaa ja tiedustelee vieraiden kantaa opiskeluun, Hämeenlinnaan, Natoon (”Älä kysy!”) ja tietenkin Tarja Haloseen.

– Erkki tenttaa, Lahtinen nauraa.

– Kyllä Tarja on lähempänä sydäntä kuin Niinistö, vastaavat Väliaho ja Jörgensen häkeltymättä.

Presidenttiä vai pääministeriä?

Iltapäivän mittaan väkeä tipahtelee ovesta säännöllisesti. Syöksähdyksiä keittimelle, kuppeja pöytään. Hiljaisina hetkinä odotetaan kärsivällisesti.

Käytävillä ei huudella, Niemistö tähdentää. Ne, jotka haluavat tulla kahville, tulevat kyllä.

– Onkos teillä Presidentti-kahvia? tiedustelee Paavo Tuomi, mutta tulee sisään vastauksesta piittaamatta.

– Laita maitoa luraus.

Tuomea tuohduttaa erityisesti Tavastilan parkkipaikka, jossa ajetaan miten sattuu. Kahvilaisännät väläyttävät vaaliteemaa, mutta Tuomi viittaa sille kintaalla.

– Äänestään Tarjaa ja piste. Mutta kärkikolmioita tässä kaupungissa on liian vähän. Eikä punaisista valoista välitetä, Tuomi pohtii, mutta kohta jo nauraa ja kertoo vitsin lentokoneista ja noita-akoista.

Pian pyöreän pöydän ääressä istuu myös Terttu Selin ja keskustelu kääntyy kahvin hintaan. Ismo Mannila kääntää puheen suunnan takaisin vanhaan uomaan.

– Onkos tää Presidenttiä? Jaa? No onkos se pääministeriä? Hahaha!

Päivän kovin kysymys on seuraava: entä jos äänet menevät tasan? Arvotaanko presidentti?

– Kyllä vain, vakuuttavat Niemistö ja Lahtinen haudanvakavina.

– Mutta työväen presidentti saadaan joka tapauksessa, he murjaisevat.

Pannaanpa uusi pannu tulelle. (HäSa)