Uutiset

Tarjouskahvin maaginen vetovoima

Monessa hämeenlinnalaishuushollissa keitettiin tänään aamukahvit Juhla-Mokasta ja niin tehdään muutama viikko eteenkin päin. Näin siksi, että paikallinen K-kauppias nostatti viime viikolla todellisen kansainvaelluksen Tiiriöön myymällä kahvia kolme pakettia kympillä. Laaja parkkipaikka oli täynnä autoja ja kassajonot hamstereista pitkiä.

Edullisen kahvin maaginen voima sai väen liikkeelle, sillä kahvi ei ole ollut moneen kuukauteen erityisen halpaa. Kahvipaketti oli vuosikaudet kaupan sisäänvetotuote, jota myytiin alihintaan. Oikea hinta hämärtyi kuluttajilta jatkuvien kampanjoiden takia.

Nyt keskeisillä tuotantoalueilla Etelä-Amerikassa on kato ja lisäksi kansainvälisten raaka-ainepörssien ahneet keinottelijat ovat iskeneet näljäiset kyntensä kahviin ja myös viljaan. Niinpä suomalaiset kärsivät, tosin vain kalliista kahvista, mutta Afrikan köyhät kuolevat nälkään, kun vilja on heille liian kallista.

Kahvi on suomalaisille edelleenkin kummallisen tärkeä asia. Ehkä pulavuodet jyskyttävät edelleen ainakin varttuneen väen takaraivoissa. Tarjouskahvin perässä, euron säästö silmissä, ajetaan pitkiäkin matkoja ja ilmaisella kahvitarjoilulla saa aina ystäviä. Tämän tietävät vallankin erilaisissa vaaleissa ehdokkaina olleet. Kahvitarjoilu takaa yleisömenestyksen, ei niinkään poliittinen ilosanoma tai haitarinsoitto.

? Mihin ihmeen mahaan ne sitä oikein kaatavat, ihmettelevät ehdokkaat yleisöään vaali vaalilta.

Poliittisen perimätiedon mukaan kahvin hinta oli pureva vaalikortti vielä pääministeri V. J. Sukselaisen (ml.) aikaan 1950-luvun lopulla. Kun näytti siltä, että hallitusrintama ei menesty eduskuntavaaleissa, hallitus päätti paria viikkoa ennen vaalipäiviä laskea kahvin valmisteveroa ja kas, voitto ropisi laariin takuuvarmasti.

Edullinen kahvi on kaupalle perusteltu ja hyvä tarjoustuote, jonka voimin puotiin houkutellaan ostavia asiakkaita. Kaikki eivät kehtaa mennä kassalle pelkkien kahvipakettien kanssa, vaan ostavat kärryn täyteen kaikkea muuta, normaalihintaista tavaraa.

Sen sijaan on kummallista, että kesällä ulkomaiset hedelmät, marjat ja vihannekset ovat jatkuvassa erikoistarjouksessa, vaikka kotimaiset tuotteet ovat tuoreimmillaan, parhaimmillaan ja edullisimmallaan.

Kauppojen kesätarjouksissa myydään espanjalaista maissia, minitomaatteja ja paprikoita. Halvalla saa myös unkarilaista parsaa, luumuja ja vesimelonia sekä italialaisia nektariineja. Kaukomailta rahdatut banaanit ja viinirypäleet ovat halvimmillaan juuri kesällä, vaikka oman maan sato on runsaimmillaan. Kyllä kaupan setä tietää ja päättää, mitä kansa ostaa ja syö.

Jatkuvasti pidetään lukuisia ylevähenkisiä seminaareja ja symposiumeita, ellei peräti konferensseja lähiruuasta. Erilaisia projekteja ja hankkeita on polkaistu pystyyn ja kaikenkarvaiset konsultit rahastavat.

Katsokaa ihmisten ostoksia, niin huomaatte, että lähiruoka on luomun tapaan maksukykyisen, erilaisiin ilmiöihin hurahtaneen porukan puuhastelua.