Uutiset

Tärkeä tavoite tuskin toteutuu

Suomi on elänyt kymmenen päivää työeläkeuudistuksen aikaa. Vuoden alussa voimaan astunutta eläkejärjestelmää suunniteltiin kauan, mikä on perin ymmärrettävää: suuren ja monitahoisen järjestelmän rukkaaminen ei ole helppoa. Uudistus on kokonaisuutena kauaskantoinen ja merkittävä, vaikka järjestelmä ei muutu kuin nappia painamalla. Muun muassa kertyneeseen eläketurvaan ei muutoksessa kajota, uudistus sisältää myös monia siirtymäkauden ratkaisuja.

Historiaan jäävä eläkejärjestelmä oli auttamatta vanhentunut. On esimerkiksi hyvin perusteltua, että eläkettä kertyy myös opiskeluajalta, joka on päättynyt tutkintoon, ja lastenhoidosta. Aivan yhtä paikallaan on se, että 18-vuotiaille karttuu vanhuuseläkettä – tähän asti nuorilla on ollut ainoastaan kyseenalainen kunnia maksaa eläkemaksuja.

Uudistuksella on kaksi selkeää tavoitetta ylitse muiden: kustannusten säästäminen ja suomalaisten pitäminen nykyistä kauemmin mukana työelämässä. Jos viimeksi mainittu tavoite ei toteudu, uudesta eläkejärjestelmästä voi tulla yllättävän kallis. Lain kirjoittajat ja siitä päättänyt eduskunta vakaasti uskovat, että ikääntyneille palkansaajille tarjottavista eläke-etuuksista tulee tulppa eläkkeelle lähdölle.

Kaikkien uudistusten yhteydessä kysytään kuka voittaa ja kuka häviää. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan laskujen mukaan voittajat eivät ole vielä syntyneetkään. Voittajaksi on laskettava koko Suomi, mikäli eläkejärjestelmä toimii jokseenkin toivotulla tavalla. Hyvinvointivaltiossa uudistus on pystytty, onneksi, tekemään niin, ettei kukaan siitä joudu kohtuuttomasti kärsimään.

Eläkejärjestelmän tavoitteet tukevat myös työvoimapolitiikkaa. Kun näköpiirissä häämöttää, useilla aloilla jopa uhkaavan vaikea, pula työvoimasta, on tärkeää saada nousemaan eläkkeelle siirtymisen keski-ikää nykyisestä 59 vuodesta.

Suomessa on ennenkin rakennettu järjestelmiä, jotka toimivat erinomaisen hyvin paperilla neljän seinän sisällä. Työelämän monet asiantuntijat ovat toistuvasti varoittaneet, että on kaikkea muuta kuin selvää, että suomalaiset jaksavat ja viitsivät tehdä työtä kaavaillussa mitassa yli 60-vuotiaina. Esteenä on monilla aloilla jo pelkästään työn rasittavuus. Hyötyykö uudistuksesta vain pieni hyväpalkkaisten ja kevyttä työtä tekevien palkansaajien joukko?

Mikään eläkejärjestelmä ei yksin voi kannustaa suomalaisia siirtämään vanhuuseläkkeelle lähtöään 63-68 ikävuoteen. Ratkaisun avaimet ovat edelleen työpaikoilla, niiden ilmapiirillä, johtamisella ja työhön motivoinnilla.