Uutiset

Tärkeitä ratkaisuja jäi tekemättä

Aikataulut romuttuivat, väittely oli kiivasta ja hallitusvene keinahteli, mutta lopulta syntyi valmista. Kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.) saattoi keskiviikkona ilmoittaa, että kuntaremontista tulee totta.

Sosiaalidemokraattien ja keskustalaisten kiistely kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta oli kaatumassa, kun päähallituspuolueet ottivat lusikan kauniiseen käteen. SDP ja keskusta ymmärsivät, että suuren hankkeen romuttuminen olisi ollut kolaus pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallitukselle.

Sopuun ei ajanut sentään pelkästään halu puolustaa hallituksen mainetta. Kyllä SDP ja keskusta tietävät, että kuntalaisten palvelujen turvaamiseksi nykyinen meno Suomen kunnissa ei kerta kaikkiaan voi jatkua. Vanhaan tarrautuminen ei ole enää mahdollista.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen askeleen – pituutta on vielä mahdoton mitata – eteenpäin vievä puitelaki on kiistatta laaja. Laki koskee kaikkia kuntia ja se on tärkeä asiakirja peruspalvelujen turvaamisessa, sillä se pyrkii turvaamaan ennen muuta kuntien sosiaali- ja terveyspuolen palvelut.

Palvelujen turvaamiseksi laki tähtää noin 20 000 asukkaan väestöpohjaan. Laskennallisesti kunnat pystyvät palkkaamaan tällä määrällä muun muassa riittävän määrän lääkäreitä.

Puitelaki luottaa selvittelyn voimaan. Kaikki maan kunnat Lappia ja Kainuuta lukuun ottamatta ovat laatimassa vuoden sisällä selvitystä kuntien yhteistyön muodoista ja tulevaisuudesta.

Puitelaki ei tee mahdolliseksi kuntien pakkoliitoksia. Vuonna 2009 tasavallan hallitus kuitenkin ryhtyy arvioimaan, millaisia tuloksia kuntien yhteistyön tiivistämisellä on saavutettu. Samassa yhteydessä voidaan ottaa käyttöön kuntakarttaa rukkaavat pakkoliitokset.

Pitkän väännön jälkeen syntyneessä kokonaisuudessa näkyy sekä sosiaalidemokraattisia että keskustalaisia painotuksia. Voittajaa kiistassa ei ole, vaikka puolueet jälleen kerran muuta vakuuttelevat. 20 000 asukkaan väestöpohjan kirjaaminen mukailee SDP:n näkemyksiä, kuntien pakkoliitosten torjuminen keskustan.

Sovittelulla on tässäkin tapauksessa hintansa. Kuntaremontissa on auki kiusallisen paljon vastausta odottavia kysymyksiä. Kuntien virkamiehet pystyvät aivan varmasti kirjoittamaan määrättömän pinon erilaisia selvityksiä. Riittääkö selvityksen sisällöksi se, että kunnat ovat yhteistyössä tutussa ”pyritään”-hengessä?

Hallinnossa on helppo harjoittaa muodollista yhteistyötä silloin, kun sen sisältöä ei ole määritelty. Terveydenhuollossa kunnat voivat muodostaa 20 000 asukkaan kokonaisuuden, vaikka tuskin mikään asiallisesti muuttuu palvelujen tuottamisessa. Sekö riittää?

Yhden asian ratkaisu kirkasti: kuntaremontilla ei ole kiire. Edes vuosi 2009 ei ole ehdoton takaraja uudistuksen arvioinnille ja pakkoliitoksille: aikataulun kaatamiseksi tarvitaan vain vaalien jälkeisen hallituksen päätös.