fbpx
Uutiset

Tarkka vastaa täyslaidalliseen

Viime perjantaina sain Hämeen Sanomien lukijoilta vastaani täyslaidallisen kirjoituksia, jotka moittivat Nato-jäsenyyden kannattamisesta. Jotkin niissä olleet ajatukset voin hyväksyä, mutta useimpia en.

Olen Tapio Eerolan kanssa samaa mieltä siitä, että Nato-kysymys ratkaistaan vaaleissa. Mutta ei presidentin- vaan eduskuntavaaleissa.

Risto Niiles kirjoittaa kuin olisin ehdottanut Suomen liittymistä Yhdysvaltain osavaltioksi. Nato-jäsenyys on sentään vähän eri asia. Irakissa sotivat vain ne Nato-jäsenet, jotka sitä haluavat. Yhdysvaltain sotapolitiikan ankarimmat arvostelijat ovat sen Nato-liittolaisia.

Niileksen lyhyeen kirjoitukseen on mahtunut edustava kokoelma tavanomaisia Nato-vastaiseksi tarkoitettuja perättömiä väitteitä. Hän on tietävinään, että Nato-jäsenyys kaksinkertaistaisi puolustusmenot, ja että Nato vaatisi Suomea luopumaan aluepuolustuksesta, lopettamaan asevelvollisuuden ja perustamaan ammattiarmeijan.

Olen viime aikoina julkaistuissa kolumneissani kumonnut kaikki nämä urbaanit tarinat. Perustelujeni toistaminen tässä veisi liikaa tilaa, mutta ne ovat luettavissa kotisivullani internetissä.

Aatto Ratia on sitä mieltä, että Venäjän uhka on edelleen Suomen turvallisuustilannetta hallitseva realiteetti. Silti Nato-jäsenyys on hänen mielestään tarpeeton. Hän tietää, että hädän hetkellä Nato ei kuitenkaan auttaisi. Lisäksi hän tietää, että tarpeen tullen liittoutumaton Suomi saisi apua joltakin tilapäiseltä liittoutumalta.

Hänen näyttää ajattelevan, että palovakuutus kuuluu ottaa silloin kun talo palaa, ja kuvittelevan, että vakuutuksen voisi sellaisessa tilanteessa saada.

Yhteisenä tekijänä viime perjantain Natoa vastustavissa kirjoituksissa tuntuu oleva epäselvyys siitä, mitä tarkoitan Suomen turvallisuuspolitiikan uskottavuusongelmalla. Se syntyy siitä, että Suomi toimii kuin sotilaallisesti liittoutunut, mutta sanoo olevansa sotilaallisesti liittoutumaton.

Kun kysytään: “Mitä liittoutumattomuus tarkoittaa”, turvallisuuspolitiikan johto vastaa: “Sitä, että emme ole Naton jäsen”. Kun kysytään: “Miksi sitten emme ole Naton jäsen”, turvallisuuspolitiikan johto vastaa: “Koska olemme liittoutumattomia”.

Tällainen älyllinen kevytmielisyys jäytää uskottavuutta sitä pahemmin mitä useammin tyhjänpäiväistä kehäpäätelmää jankutetaan kuin se olisi suurikin oivallus.

Toinen viime perjantaisten kirjoitusten yhteinen piirre on meidän Naton kannattajien nuhtelu kun kehtaamme esittää ajatuksia, joita kansan enemmistö vastustaa.

Millä historian hetkellä vallinnut kansan tahto määrää, millaisena maailman täytyy pysyä hamaan aikojen loppuun asti? Jos demokratia on sitä, että kaiken muuttumattomuus hakataan graniittiin kansan tahdosta, hyvät voimat meitä sellaiselta demokratialta varjelkoot.

Ei Natoon tietenkään mennä jos eduskunta sitä vastustaa. Mutta ei tämä sitäkään tarkoita, että pitää lopettaa ajatustoiminta kaikista niistä asioista, joita kansa tai eduskunta näyttävät tahtovan tai vastustavan.

Poliittisen johdon ja julkisen keskustelun tehtävänä on tarjota eväät kaikkien asioiden jatkuvalle tarkastelulle muuttuvissa tilanteissa.

Nato-jäsenyyden antama sotilaallinen turvatakuu Venäjän joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ehkä realisoituvaa uhkaa vastaan on tietysti mukava lisä turvallisuuspolitiikan palettiin, mutta ei ensisijainen eikä riittävä peruste liittymiselle.

Nato-jäsenyyttä tarvitaan siksi, että ilman sitä uskottavuutemme unionimaiden yhteistyökumppanina on mennyttä. Ehdotan, että jatkamme nykyistä järkevää turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa Euroopan unionin ja Naton kanssa ja liitymme myös Natoon, jonka kanssa yhteistoiminta jo nyt on läheistä ja tehokasta kaikilla muilla paitsi päätöksentekotasolla.

Jukka Tarkka
Espoo

Menot