fbpx
Uutiset

Tasa-arvo etenee hitaasti sukupolvi sukupolvelta

Jos nyt elettäisiin 1800-lukua, tämän jutun kirjoittaisi mies. Tai pikemminkin tätä juttua ei kirjoitettaisi lainkaan, sillä vielä 150 vuotta sitten naisen nimeä ei ollut sopivaa mainita sanomalehdessä.

Nytpä on. Vaikka tasa-arvo kehittyy hitaasti, ottaa kaksi askelta eteen ja sitten yhden taakse, naisemansipaatio on voimakkaimpia, nopeimpia yhteiskunnallisia ilmiöitä ikinä, muistuttaa kirjailija Kaari Utrio.

Suomen naisten äänioikeus ja vaalikelpoisuus täyttävät ensi vuonna sata vuotta. Tämän ja ylipäätään suomalaisten naisten kunniaksi julkaistaan neliosainen kirjasarja Suomen naisen vuosisadat, jonka päätoimittaja Utrio on.

Sarjan on jo avannut teos Toivon rakentajat. Se kertoo suomalaisesta naisesta 1900-luvun alkupuolelta näihin päiviin. Mikä lähihistoriassa on erityistä, on povattujen yhteiskunnan romahdusten määrä.

– Kun 25-vuotiaat neiti-ihmiset tulivat täysivaltaisiksi ja saivat oikeuden omiin rahoihinsa, väitettiin yhteiskunnan romahtavan. Kun naisten äänioikeudesta alettiin puhua, sama juttu. Itse olen taistellut sukunimilaista. Yhteiskunnan uskottiin tuhoutuvan, kun ei muka enää tiedettäisi, kuka on kenenkin lapsi, Utrio hymähtää.

Fredrikan taivaassa on korjattavaa

Toivon rakentajien esipuheessa Utrio siteeraa Fredrika Runebergia. Vuonna 1869 tämä valitteli naiset aiemmin esitetyn sanomalehdissä yksinomaan aivottomina, avuttomina, valheellisina lörppösuina. Tämän pilkan vähentyminen oli Fredrikan mielestä merkittävä edistysaskel.

Fredrika Runeberg arveli naisten solvaamisen vähentyneen, koska naisten kasvatus oli parantunut ja nämä kykenivät “entistä paremmin täyttämään tehtävänsä perheessä”.

– Nainen ei ole koskaan ollut niin sidottu kuin 1800-luvulla, vaikka puhuttiin edistyksestä. Jos Fredrika tuotaisiin tähän päivään, hän luulisi olevansa taivaassa.

Taivas tai ei, Utrio ei silti tarkoita sitä, että nykynaisten pitäisi pitää suunsa kiinni tasa-arvoa yhä hiertävistä asioista.

Nykyäänkin korjattavaa riittää. Esimerkiksi yliopistomaailmasta löytyy törkeitä tapauksia, joissa virkoja jaettaessa naistohtorin ohittaa nuori mieslisensiaatti.

– Ja vain siksi, että tällä on kivekset. Tällaisista tapauksista tulee aina paha mieli. Sitten muistan, että ennen näistä asioista ei olisi edes puhuttu. Niitä olisi pidetty itsestäänselvyyksinä.

Olikos pikkurouvalla lupa sohvanostoon?

On lottovoitto syntyä suomalaiseksi – tai ylipäätään pohjoismaalaiseksi – naiseksi, Utrio toteaa. Tasa-arvo on sentään täällä valovuosia pidemmällä kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa.

Utrio kertoo tositapahtuman. Eräs rouva lähti Brysselissä ostamaan sohvaa. Rouva, ylätason virkamies, löysi sohvan ja meni pankkiin maksamaan sitä. Mutta kas, nainen ei saanut nostaa rahaa omalta tililtään ilman, että pankinjohtaja soitti aviomiehelle ja varmisti, että sohvanostoon on lupa.

– Belgiassa! Itselle tulee parempi olo, kun miettii, mitkä kaikki asiat suomalaisilla naisilla on hyvin. Tällaisista tapauksista kuullessaan osaa olla kiitollinen niille, jotka meidän hyvän asemamme ovat mahdollistaneet, Utrio sanoo.

– Vielä vuoden 1905 helmikuussa harva olisi voinut kuvitella, että vuoden kuluttua tässä maassa olisi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus. Muun muassa lehtikirjoituksissa monet pitivät sitä utopistisena ajatuksena.

Eivät parempia eivätkä huonompia

Parikymmentä vuotta naisten aseman puolesta puhunut kirjailija on saanut uudesta teossarjasta paljon palautetta. Monet ovat kiittäneet, mutta jotkut ovat aggressiivisesti tivanneet, ovatko naiset “muka miehiä parempia”.

– Yleislause, joka tekee asian ihmisille ymmärrettäväksi on se, että naiset eivät ole parempia kuin miehet – mutta eivät myöskään huonompia. Tämä on tasa-arvon lähtökohta. Ei sitä ole vaikea ymmärtää.

Naisten ja miesten hyväksyminen oikeuksiltaan yhtäläisiksi on aina saanut yllättäviäkin vastustajia. Pitkälle koulutettuja, sivistyneitä miehiä. Ja myös naisia.

– Aina joku pelkää, että naisten asia tulee voimakkaammaksi kuin miesten. Mutta kun nykyäänkin katsoo mitä tahansa valokuvaa maailman ja liike-elämän johtajista, niin miehiähän kuvatuista on suurin osa, Utrio sanoo.

– Aina on ollut myös naisia, jotka ovat henkeen ja vereen vastustaneet edistysaskelia. On kai pelätty vastuuta.
Utrio muistuttaa, ettei naisia ja miehiä tässäkään voi yksiselitteisesti asettaa napit vastakkain. Pohjoismaissa on aina riittänyt naisten oikeuksien puolesta puhuvia miehiä.

Laajan liikkeen hillitty voima

Utrio uskoo saavansa paljon palautetta myös siksi, että on helposti lähestyttävä, “ei mikään telaketjutyyppinen feministi”.

– Enkä haluakaan olla. Suomalaisen naisliikkeen voimaa ovat aina olleet sivistyneisyys, hillittyys, käytännöllisyys ja kärsivällisyys. Naiset ovat kouluttautuneet ja näyttäneet, että pystyvät siinä missä miehetkin. Pohjoismaalaisten naisten suhtautumistapa tuottaa tuloksia hitaasti, mutta tulokset ovat pysyviä.

Utrio muistuttaa, että naisliike Suomessa on hyvin laaja. Siihen mahtuvat muun muassa poliittisesti vastakkaiset mielipiteet.

– Kaikkia yhdistää perusajatus tasa-arvosta. Muusta voidaan kyllä kiistellä.

Utrion mukaan nyt olisi pureuduttava ennen kaikkea palkkaeroihin ja yksityisen puolen “kotityöaukkoon”. Kun perheessä on kaksi huoltajaa, siellä pitäisi olla myös kaksi kodinhoitajaa.

Nämäkään epäkohdat tuskin tulevat kuntoon yhdellä harppauksella.

– Joskus on vaikea saada ihmiset ymmärtämään, ettei tasa-arvokaan ole asia, joka etenee vuodessa tai vuosikymmenessä, vaan sukupolvi sukupolvelta.

Missä viilettää ensimmäinen naisputkimies?

Koska aloitti työnsä Suomen ensimmäinen naispuolinen satamakapteeni? Onko jossain nainen putkimiehenä?
Kirjailija Kaari Utrion mukaan erityisesti Suomen naisen vuosisadat -kirjasarjan neljäs osa Tiennäyttäjät on tuonut valoa suomalaisen naisen historian ennenkoluamattomiin sopukoihin.

– Vanhat uranuurtajat tunnetaan hyvin, mutta on ällistyttävää, kuinka paljon heitä löytyy vielä 2000-luvultakin.
Tiennäyttäjien kirjoittaja, filosofian tohtori Leeni Tiirakari, on löytänyt viimeisten 20 vuoden ajalta muun muassa ensimmäisen naissatamakapteenin ja naistiemestarin.
Naisputkimiestä etsitään yhä, Utrio kertoo.

Tiennäyttäjiä on etsitty ja löydetty muun muassa ammattiyhdistysten avulla.

– Aina, kun vähän sohaisee, joku ilmoittautuu. Erään lehtijutun jälkeen soitti Mikkelistä nainen, jonka tytär on ensimmäinen naisperämies. Kun nyt kyselemme putkimiestä, voimme löytää muita alojensa ensimmäisiä.

Utrio sanoo, että on paljon sellaisia naisia, jotka tietämättään auraavat tietä ennen täysin miesvoimin pyörineille aloille. Esimerkiksi Viestintäviraston pääjohtaja Rauni Hagman on yllätyksekseen ensimmäinen nainen tässä tehtävässä.

– Nykyään naiset työskentelevät niin luontevasti alalla kuin alalla, ettei ensimmäinen välttämättä tiedä olevansa ensimmäinen, Utrio pohtii.

Kirjaa tehdessä on myös paljastunut aloja, joilla on joskus ollut naisia, mutta ei enää moneen, jopa pariinkymmeneen, vuoteen.

– Jotkut alat ottavat naistyöntekijän ikään kuin näytille. Kun näyttiläs on tehtävänsä tehnyt, pannaan taas poikia paikalle, Utrio toteaa.

Ekana tuli toka

Suomen naisten historian kartoittava neliosainen kirjasarja Suomen naisen vuosisadat julkaistaan juhlistamaan ensi vuonna sata vuotta täyttävää naisten äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta.

Suomalaisen naisen historian ensimmäistä yleisteossarjaa on valmisteltu jo vuosia. Kirjoittajia alettiin kysellä jo vuosituhannen alussa, ja mukaan on saatu muiden muassa presidentti Tarja Halonen, filosofian tohtori Aura Korppi-Tommola ja apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinen.

– Tämä on niin suuri ja kallis projekti, ettei siihen varmaankaan olisi ryhdytty ilman äänioikeuden merkkivuotta. Vastaavaa kirjasarjaa tuskin tehdään pariin, kolmeen sukupolveen, arvelee sarjan päätoimittaja, kirjailija Kaari Utrio.

Teossarja käy läpi suomalaisen naisen historian. Huhtikuussa julkaistava ykkösosa Piikasesta maisteriksi kertoo suomalaisnaisesta menneinä vuosisatoina.

Sarjan toinen osa Toivon rakentajat on jo ilmestynyt. Itsenäisyyden ajasta kertova teos haluttiin julkaista ensimmäisenä, vaikka osat numeroitiin kronologisessa järjestyksessä.

Elokuun alussa ilmestyy kolmas osa Taiteen toinen puoli.

– Miten nopeasti nainen onkaan noussut tekijäksi, kun häntä vielä ennen sotia pidettiin vain muusana ja mallina, Utrio sanoo.

Sarjan päättää lokakuussa ilmestyvä neljäs osa Tiennäyttäjät, joka kertoo uranuurtajanaisista.

Menot