Uutiset

Tasa-arvotyö unohtui lähinnä suositukseksi

Tavoite hämärtyi, ja keinotkin nilkuttavat. Suomessa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen velvoittavat tasa-arvolaki, hallitusohjelmat ja hallituksen tasa-arvo-ohjelmat. Maa on myös sitoutunut siihen monin kansainvälisin sopimuksin YK:n ja Euroopan unionin tasolla.

Lait, sopimukset, ohjelmat, ohjeet, hankkeet ja koulutukset eivät kuitenkaan ole taanneet sitä, että tasa-arvotavoite siintäisi kirkkaana päättäjien mielessä ja toimissa.

– Ilman käsitystä tasa-arvosta, jota tavoitellaan, valtavirtaistaminen typistyy helposti hallinnollisiksi toimenpiteiksi, joita tehdään niiden itsensä takia, toteaa tutkija  Anna Elomäki vielä julkistamattomassa selvityksessä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta Suomen valtionhallinnossa 2004–2014.

Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, tasa-arvo on Suomessa häivytetty ja sivuutettu valtavirtaistamisen määritteistä, käsitteistä ja ennen muuta päämääräasemasta. Elomäen mukaan se pitää ehdottomasti sinne palauttaa, jotta työllä olisi oikeasti vaikutusta.

Selvityksen on tilannut sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikkö TASY, joka koordinoi, kehittää ja tukee valtioneuvosto- eli ministeriötason valtavirtaistamistyötä – pienemmällä kuin yhden ihmisen työpanoksella.

– Siinä on edetty, mutta liian hitaasti, myöntää ylitarkastaja  Hanna Onwen-Huma TASY:stä.

– Esimerkiksi viime vuonna hallituksen esityksistä vain 11,6 prosenttiin oli tehty sukupuolivaikutusten arviointia.

Laadullisia ongelmia on valtavirtaistamisessa Elomäen mukaan paljon: sukupuolivaikutuksia ei eritellä kunnolla tai niitä ei edes tunnisteta, tilastoja ei tarkastella analyyttisesti eikä arvioida esimerkiksi lain vaikutusta tasa-arvoon.

Kymmenen vuoden mittavimmaksi saavutukseksi Onwen-Huma arvioi sen, että ministeriöihin ja valtioneuvostoon on luotu valtavirtaistamisen rakenteita, kuten toiminnalliset tasa-arvotyöryhmät. Entä sisällöllinen menestys?

– Kotouttamispolitiikassa sekä pohdinta että käytäntö ovat onnistuneet hyvin.

Lainsäädännön puoleltakaan ei saavutuksia liikene listaksi asti.

– Työturvallisuuslain uudistus kymmenkunta vuotta sitten on niin vanha esimerkki, että hävettää edes nostaa se viimeaikaisten onnistumisten joukkoon. Se oli ensimmäinen laki, jossa kunnolla katsottiin asiaa. Valtavirtaistaminen vaikutti siihen, millaiseksi laki muodostui ja että koko työturvallisuuden käsite muuttui.

Hyvää on Hanna Onwen-Human mukaan myös se, että sukupuolen mukaan jaettuja tilastoja laaditaan koko ajan enemmän.

Suomessa sukupuolesta ei mielellään puhuta ja tasa-arvon nähdään virheellisesti jo toteutuneen, arvioi tutkija Anna Elomäki. Valtavirtaistaminen on keskittynyt valtionhallintoon. Alue- ja kuntatasolla sitä on tehty vähän, vaikka kunnat toimeenpanevat lakeja ja päätöksiä ja järjestävät palveluja.

– Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita, koulutusta ja maahanmuuttajien kotouttamista koskevien päätösten sukupuolivaikutukset havaitaan vasta käytännössä kunnissa, Elomäki muistuttaa.

– Paljon on oivaltamisesta ja tiedosta kyse. Ruotsissa on ollut iso panostus kuntien valtavirtaistamisen kehittämiseen. Sen tuntuu kuntalaisten arjessa, kertoo erityisasiantuntija Sinikka Mikola Kuntaliitosta. (LM-HäSa)

Asiasanat