Kolumnit Uutiset

Tässä täytyy nyt olla jokin erehdys

Sain puhelinsoiton rekrytointifirmasta. Sen täytyi olla headhunterin erehdys. Kukapa minua, pian jo kuudenkympin ja kuoleman välissä taivaltavaa enää töihin tarvitsisi. Parasta ennen -päiväykseni oli ja meni jo aikoja sitten.

Meidän alallamme itseluottamus on korkeimmillaan toisena kesätoimittajakesänä. Saavutin kaikkitietävyyden kliimaksini jo 1980-luvun alussa.

Samoihin aikoihin joku sukulainen kysyi, teenkö oikeitakin töitä sen lisäksi, että kirjoittelen lehteen. Tuon lauseen olen yrittänyt joka aamu muistaa töihin lähtiessä ja lisäksi sen, että työmiestä ei saa koskaan lehden palstalla halventaa.

Tiedän vain oman rajallisuuteni ja maailman jyrkän selittämättömyyden. Minulla ei esimerkiksi ole tuon taivaallistakaan tietoa siitä, mitä tämänpäiväisistä Donald Trumpin virkaanastujaisista seuraa.

Hyvä jos kuitenkin saan kaikkine vajavaisuuksineni jatkaa tässä työpaikassani, kunnes jonakin päivänä havaitaan, että aiheuttamiani vahinkoja paikkaamaan tarvitaan kaksi tai kolme muuta.

Iäkkäitäkin ihmisiä on valistuneissa firmoissa palkattu uudelle uralle ja jopa vielä sen maagisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen.

Moinen on muka mullistava uutinen, vaikka kehityksen pitäisi olla ikääntyvässä Suomessa jo mitä luonnollisinta. Nousukkaiden maalle tyypillinen ikärasismi on aikansa elänyttä. Se on aika kitkeä kaikkine juurineen ja versoineen.

Yleinen mielipide on kääntymässä kokemusta ja näkemystä, eli siis väistämättä myös ikää arvostavaan suuntaan. Enemmistö kun tuppaa olemaan oikeassa.

Jokaisella työpaikalla pitäisi olla joku vanha ja viisas, niin vältyttäisiin tyypilliseltä pään seinää lyömiseltä.

Kaikki me kuuttakymppiä lähestyvät emme edes haikaile eläkkeelle. Aika monet me onneksi saamme olla kiitollisia työpaikasta – ja ennen kaikkea siitä, että jaksamme tehdä terveinä töitä paljon pidempään kuin vanhempamme ja oppia ehkä jopa vielä jotakin uutta.

Uusiakin töitä kannattaa välillä hakea, ellei kiusanteon, niin sitten vaikka vain virkistyksen vuoksi. Omaa elämäähän täällä eletään.

Urasuunnitelmani oli joskus sellainen, että päätän työurani kiikkustuolissa jonkin sopivan pienen ja hidassoutuisen paikallislehden peräsimessä.

Olisikohan pitäjälehdissä paikkoja avoinna? Puolivillainen pakina viikossa voisi olla sopiva työtahti.