Uutiset

Tässä teille vähän tuliaisia

Tapio Lahtinen

He kurvaavat meidän pihaamme aivan yllättäen, nämä jo melkein unohtuneet tuttavat vuosien takaa. Minkäänlaista yhteyttä ei ole pidetty pitkään aikaan, ei edes joulukortteja lähetetty. Mitä ihmettä ne nyt täällä tekevät?

Päätettiin poiketa, kun näillä kulmilla oltiin, he sanovat avatessaan auton takakonttia.

Tässä teille vähän tuliaisia, he tohkottavat ja nostelevat tavarasäilöstä kuusi valtavaa muovikassillista omenia.

Ai niin, me hoksaamme, on taas käsillä runsas omenavuosi.

Niin paljon omenia, niin vähän mehuasemia. Kotipihojensa notkuvia omenapuita kauhuissaan katselevat ihmiset miettivät kuumeisesti, minne ihmeeseen nuo kymmenet ja sadat kilot voi tuupata.

He lähtevät vaeltamaan ympäriinsä etsimään ystäviä ja tuttavia, vaikka kuinka etäisiä, joiden riesoiksi voi työntää muutamia pussillisia vinhaa vauhtia mätäneviä valkeakuulaita.

Mitä hintelimpiä tekosyitä keksitään kyläilyille ja ajetaan pitkienkin matkojen päähän ”poikkeamaan” kylään ”ihan vaan, kun näillä nurkilla satuttiin liikkumaan”. Muovikassi toisensa jälkeen nousee auton tavaratilasta tyrmistyneiden uhrien silmien edessä.

Nää on hyviä syömäomenia, hyökkääjät vakuuttavat vailla säälin häivää.

Lapsiakaan ei säästetä. ”Tässä teille ihan oma pussi, älkää antako isille ja äidille, niille on omansa. Onkos teillä tässä lähellä kavereita, jotka tykkää omenista?”

Ne harvat, jotka pelastuvat omenatsunamilta onnistumalla varaamaan ajan mehuasemalle, valmistautuvat pesemään henkensä kaupalla mehupulloja.

Niitä täytyy ensin hankkia runsaasti ja tyhjentää pesua varten.

Omenamehu pitää puristaa lasipulloon, mutta lasipulloissa ei nykyään myydä enää muuta kuin viinaa. Testattuaan erilaisia pulloja vaimo huomaa, että mehupullon sulkemiseen käytettävä kumikorkki sopii ihanteellisesti vain kolmen vartin Koskenkorva-pulloihin. Niinpä hän kääntyy vakavana miehensä puoleen ja lausuu:

– Mehupullon sulkemiseen käytettävä kumikorkki sopii ihanteellisesti vain kolmen vartin Koskenkorva-pulloihin.

Mies katsahtaa totisena keittiön ikkunasta puutarhan kahdeksaa täppösen täyttä omenapuuta, hieraisee leukaansa mietteliäästi, vaipuu joksikin aikaa omiin ajatuksiinsa, kohottaa sitten viimein kasvonsa ja suuntaa vakavan mutta lujan päättäväisen katseensa puolisonsa siniharmaisiin silmiin tokaisten:

– Vai sillä tavalla.

Näin omenatsunami vyöryy vastustamattomasti yli koko maan. Se kasvattaa omenia tasaisen valtavasti kaikkiin puutarhoihin.

Sieltä ne leviävät hyökynä naapureille, tuttaville ja sille viimeisellekin kaupungin uusavuttomalle opiskelijalle, joka ei osaa syödä mitään, mitä ei ole pakattu tyhjiöön ja siivutettu.

Eräänä aamuna hän herää opiskelijakämpässään kännykän pirinään.

– Isi ja äiti tässä terve. Satuttiin näille nurkille ja ajateltiin poiketa tuomaan vähän tuliaisia. Oothan kotosalla?

On taas käsillä runsas omenavuosi