Kolumnit Uutiset

Tästä ei pojat sitten puhuta

Sen sijaan, että keskeiset suomalaiset poliitikot kettuterrierin kiivaudella etsisivät ulkoministeriön tietoverkkojen luvatonta kokijaa, vakoilijaa, urkkijaa, spionia, kuinka vaan, he keskittyivätkin nuijimaan toisiaan.

Suurta osattomuutta kokeva eduskunnan ulkoasianvaliokunta mätki ulkoministeriötä ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista valiokuntaa, joka panttasi kohtuuttoman pitkään vakoilukäryä.

Ulkopolitiikan pelikentän vakikalustoon kuuluvan toimielimen syrjäytys ei ole vahinko, vaan harkittu teko. Noloa tietoa haluttiin tietoisesti pantata ja toivottiin, ettei se vuotaisi.

Utvassa puhetta johtaa pääministeri ja sen jäseninä on joukko hallituksen ministereitä. Kokouksissa on mukana myös tasavallan presidentti. Valiokunnan pidättyvä tiedotuslinja sai luonnollisesti myös presidentti Sauli Niinistön tuen.

Kun tiedetään, mikä on hallituspuolueiden näkemys Timo Soinista (ps.) ja hänen tavastaan tehdä politiikkaa, ei ole ihme, ettei Soinin johtamaa ulkoasianvaliokuntaa informoitu vakoilusta. Kun puheenjohtajaa ei käy sivuuttaminen, jätettiin ”oikeamielisetkin” pimentoon.

Jos valiokunnan johdossa istuisi kuka tahansa muu kuin Soini, tilanne olisi ollut toinen.

Vaikka vakoilun paljastumista kuinka varjeltiin, se paljastui kuitenkin, joku vuoti sittenkin. Salaajien käsikirjoitus ei pitänyt alkuunkaan. Vaikka virallista syyllistä ei ole nimetty, alkuun puhuttiin Venäjästä ja Kiinasta, joita kiinnostaa erityisesti Suomen ja EU:n välinen verkkoliikenne. Nyt ollaan taas hiljaa epäillyistä.

Valtion tietohallinnon uskottavuudelle olisi parasta, että urkkijaksi paljastuisivat Venäjä ja Kiina, jotkut muutkin valtiot kävisivät.

Nolointa olisi, jos murtautuja olisi keskenkasvuinen, nenästään tietokoneen ruutuun kasvanut kalvakka nörtti. Sellainen söisi lopunkin uskottavuuden tietoturvallisuudelta.

Puuhakas kuntaministeri Henna Virkkunenkin (kok.) pisti lusikkansa soppaan ja vaati valtion tietoturvallisuuden keskittämistä hänen peukalonsa alle. Niin aina, vaikka hänellä olisi muutakin askaretta, kuntauudistuskin levällään kuin kanaparvi.

Siperia opettaa ja muokkaa myös Timo Soinia. Keskiviikkoaamun televisiolähetyksessä nähtiin muuttunut mies. Hän oli valiokuntineen edellispäivänä kuullut niin ikään ulkona alkuun pidetyn ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kootut selitykset.

Soinin hölötykset Tuppuraisesta Tappuraisen takaajana tai sama lippalakki ei sovi omenalle ja melonille, ovat taaksejääneitä hengen syvämietteisiä viljelmiä.

Ennen niin avoin ja suulas oppositiojohtaja kieltäytyi vastaamasta toimittajan kysymyksiin mahdollisesta vakoojasta. Soinista kehkeytyi hyvin nopeasti tavallinen poliitikko, joka suomalaiskansallisen perinteen mukaisesti sulkee suunsa ikäviksi kokemistaan asioista. Vastuu koulii.

Eilen aamulla nähtiin esimakua tulevasta. Siistimällä pisteliäitä puheitaan Soini kasvattaa omaansa ja puolueensa hovikelpoisuutta liittymällä vaiteliaitten miesten joukkoon.

Ministerismiehen kun ei sovi puhua mitä tahansa.