Uutiset

Tatuoinnit ovat polynesialaisten perintöä

Tutkimusmatkailija James Cook toi tatuoinnit Eurooppaan

Rarotonga, Cook-saaret
Polynesian saarilla kerrotaan tatuoinnin synnystä tarinaa, jonka mukaan tatuoinnin jumala, Tohu, laskeutui eräänä iltana taivaasta kylään. Kauttaaltaan tatuoitu Jumala viehätti naisia suunnattomasti ja lumosi heidät kuvillaan.

Seuraavana aamuna naiset kertoivat miehilleen jumalan käynnistä ja ylistivät tämän tatuointeja. Miehet tulivat mustasukkaisiksi ja halusivat tatuointeja saadakseen naisten huomion takaisin.

Cook-saariin kuuluvalla Rarotongalla maori Tetini Pekepo harjoittaa ikivanhaa polynesialaista taidetta ateljeessaan. Polynesialaisessa perinteessä tatuoinnit ovat korkealle arvostettu taiteenmuoto.

– Merkkejä ja tekniikoita hallittiin tiukoilla laeilla, jotka kattoivat koko yhteisön. Tatuointien tekijät olivat kunnioitettuja henkilöitä, joiden tuli tekniikan lisäksi hallita tatuointien rituaalinen puoli, Pekepo kertoo.

Euroopassa tatuoinneista kuultiin ensimmäistä kertaa kapteeni James Cookin Polynesian merimatkailujen jälkeen. Sana tatuointi, tattoo, on lähtöisin Cookin miehistöltä.
Pekepon mukaan tatuoimisen alkuperäiset juuret kadoksissa ajan sumuissa.

– Todennäköistä kuitenkin on, että Polynesian asuttajat harjoittivat sitä jo ennen saarille asettumistaan.

Lähetyssaarnaajat kielsivät
Reilut kaksituhatta vuotta sitten lähes kaikki polynesialaiset olivat tatuoituja. Kuvat ilmaisivat kantajansa heimon, sosiaalisen aseman, arvon ja saavutukset.

Tietyissä heimoissa tyttöjen täytyi tatuoida oikea kätensä, kun he täyttivät 12 vuotta. Vasta sen jälkeen he saivat laittaa muille ruokaa.

Pekepo kertoo, että muinoin perheen isä saattoi säästää vuosia maksaakseen vanhimman poikansa tatuoimisen.

– Tatuoijamestarille täytyi maksaa, mutta myös hänen lukuisille avustajilleen. Maksuna annettiin possuja, tapa-kangasta tai koruja.

Eurooppalaiset lähetyssaarnaajat kielsivät tatuoinnit 1700-luvun lopulla, koska niitä pidettiin pakanallisena ihon ja kuvien ihannoimisena.

Kieltämisen jälkeen tatuointeja tehtiin salaa, mutta monet perinteiset kuviot ja symbolit hävisivät. Polynesialaiset alkoivatkin kutsua tatuointitaidetta muinaisten esi-isien kieleksi.

Tatuointitaide elpyi nopeasti
Reilut 50 vuotta sitten polynesialaiset kiinnostuivat tatuoinneista uudelleen ja samalla he elvyttivät muut perinteiset taiteensa, kuten lähetyssaarnaajien kieltämän polynesialaisen tanssin.

Pekepon mukaan tatuoiminen saavutti pian vanhan asemansa.

– Tosin enemmän graafisen taiteen muotona, kuin esi-isiltä perittynä tekniikkana tai muinaisina seremonioina. Traditionaalisia ja pyhiä tatuointeja on enää harvalla.
Nykyisin henkilökohtaiset syyt innoittavat polynesialaisia ottamaan tatuoinnin.

Tyypillisimmät kuvat ovat polynesialaista tyyliä, geometrisiä tribaaleja. Ne ovat jaksottaisia pieniä kolmioita, monimutkaisia kuvioita, ruutukuvioita, täplikkäitä tai eheitä viivoja, suoria, kaartuvia ja spiraaleja linjoja. Suosittuja ovat myös koristellut eläinten ja kasvien kuvat. (HäSa)