Uutiset

Taustallakin tehdään pitkää päivää

– Vanhan nenä haistaa, että jotain on ilmassa, myhäilee Leijonien kokenut hieroja, hyvinvointimies Juha Sulin, kun pelaajat viilettävät pleksin takana harjoituksissaan.

Hämeenlinnalaisen nenä on haistanut hyvää ennenkin. Sulin on ollut arvokisoissa Suomen joukkueessa 17 kertaa – 13 kertaa MM-kilpailuissa ja kolmissa olympialaisissa ja maailmancupissa.

– Mitaleita on 21, kun liigakin lasketaan mukaan, vahvistaa työtään myös HPK:ssa jatkava Sulin.

Hyvä on tietää myös Sulinin ja leijonakapteeni Mikko Koivun yhteisestä ajasta maajoukkueessa.

– Suomi ei ole jäänyt koskaan mitalitta, kun Mikko ja minä olemme kuuluneet samaan joukkueeseen. Kaksi Koivua (Mikon lisäksi Saku) ja Peltonen (Ville) ovat olleet upeita kapteeneja, johtajatyyppejä.

Sulin on arvokisoissa saanut melkein aina työseuraa muistakin hämeenlinnalaisista. Kari Brusin oli vuosikausia mukana huollossa ja hän vastasi luistinten teroittamisesta. Pietarissa MM-joukkueen fysiikkavalmentajana on Tomi Mäkelä, hämeenlinnalaisia hänkin.

Mäkelän normaali työpiste löytyy salibandyhallista Kiekkoritarinkujalta.

– Asiakaita on laidasta laitaan. On urheilijoita, mutta on muitakin, hän kertoo.

Jääkiekko vie Mäkelän pitkiksi ajoiksi siviilihommista. Tällä kisareissulla hän on ollut puolentoista kuukauden ajan, viikon vähemmän kuin Sulin.

Mäkelä on ensimmäisen kerran Suomen joukkueessa miesten MM-kisoissa. Kokemusta on kuitenkin tullut viisistä 20-vuotiaiden arvokisoista. Ensi kaudella Mäkelä kuuluu Suomen 20-vuotiaiden maajoukkueeseen, jonka päävalmentaja on Jukka Rautakorpi.

– Heinäkuun lopulla aloitamme leirillä Vierumäelle ja sen jälkeen menemme Detroitiin Plymouthiin turnaukseen. 20-vuotiaiden syysturnaus on nyt aikaisemmin kuin ennen. MM-kisat pelataan sitten vuodenvaihteessa Kanadassa, Montrealissa ja Torontossa, Mäkelä selvittää.

Sekä Sulin että Mäkelä paiskovat kaikenlaisia hommia Leijonissa.

– Olen sanonut, että voin tehdä kaikkea paitsi luistimia en teroita, Sulin naurahtaa,

Pietarin työskentelyoloja Sulin ja Mäkelä kehuvat.

– Ne ovat loistavat. Hotellissa on punttisali ja spa. Olot ovat tätä päivää myös tässä areenassa. Kopit ovat vähän pienet, mutta ei sekään haittaa. Töitä on ihan sopivasti ja mies on tikissä.

Toisin oli joskus ennen Pietarissa, joka aikoinaan tunnettiin nimellä Leningrad. Sen nimisessä kaupungissa Sulin kävi itsekin pelaamassa.

– Se oli 1976 tai 1977. Olin C-ikäisenä pelaamassa HPK:n kanssa A-nuorten turnausta täällä. Olot eivät olleet tällaiset kuin nyt, Sulin muistelee.

Suomen joukkue on säilynyt terveenä kiitettävästi moneen muuhun joukkueeseen verrattuna.

– Vain yksi soturi on menetetty, miehet viittaavat Anssi Salmelaan, jonka MM-kisa päättyi selkävammaan.

Sulin ja Mäkelä tietävät, etteivät leijonajoukkueet ole samanlaisia, vaikka hommat rullaavat periaatteessa selkäytimestä.

– Joka joukkueella on oma sielu, Sulin vahvistaa.

– Tämän joukkueen sielu on hyvä. On todella hienoa katsoa näitä nuoria pelaajia. Ja sitten on kokeneita huippupelaajia, hän jatkaa.

– On kunnia, että osaamistamme ja tekemistämme arvostetaan niin, että saamme kuulua tähän joukkueeseen. Minulle tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus, tuumaa puolestaan Mäkelä.

Mäkelä tekee töitä pelipäivinä etenkin sellaisten pelaajien kanssa, jotka eivät ole kokoonpanossa.

– Ilman alustyötä ei olisi mahdollisuuksia, Sulin kehuu Mäkelää.

– Enemmänkin se on henkisten valmiuksien pumppaamista. Jos pelaajalla on itsellä selvä halu tehdä jotakin juttua, annetaan hänen se tehdä, Mäkelä sanoo.

Taustaporukka haluaa olla taustalla, eivätkä he korostaa omaa työtään.

– Urheilu on aina keskiössä. Oleellista on joukkueen voittamisen halu ja nälkä. Voittoa tullaan hakemaan. Häviön ymmärtäminen ei tuo mitään, Sulin arvioi.

Suomella oli tiistaina myöhäisottelu ja senkin takia joukkueen päivästä tuli pitkä.

– Varmaankin pari kertaa lämmintä ruokaa ennen peliä. Sitten ovat nämä omat juttumme, teippaukset ja muut. Keskiössä on koko ajan illan peli. HäSa

Asiasanat