Uutiset

Tauti iskee joka kevät

Kuinka monta kertaa on kärvistelty kaatosateessa ja tuulessa vene melkein kyljellään. Kuinka monta kertaa tuuli kääntyy juuri, kun ollaan tulossa satamaan tai lähdössä sieltä. Joka tapauksessa se kääntyy yön aikana, jos ollaan ankkurissa.

Itse asiassa lähes aina tuulee väärästä suunnasta (suoraan edestä tai takaa). Tai sitten ei tuule ollenkaan ja joudutaan ajamaan koneella.

Kuinka monta kertaa rullagenua (keulapurje) jumittaa ja sitä joutuu korjailemaan kannella 25 asteen kulmassa.

Se on kumma tauti. Se iskee viimeistään näinä päivinä, kun aurinko alkaa lämmittää. On pakko päästä veneelle vähän rassailemaan sitä.

Yleensä pieni rassailu ei riitä, vaan tulee isompia projekteja ja kiire, että paatti saadaan loiskautetuksi mereen viimeistään toukokuun lopulla.

Tässä vaiheessa kukaan ei muista, kuinka viime kesänä karautettiin kivelle tai eksyttiin virolaiseen merimerkkiviidakkoon.

Tautiin liittyy, että merellä koetut vastoinkäymiset unohtuvat. Purjehtiminen on yksinkertaisesti kivaa. Sitä täytyy saada lisää, vaikka kynnet katkeavat, köysi hiertää kädet palovammoille, puomista tulee päähän ja nilkka murtuu maihinnousussa.

On lukuisia syitä purjehtia. Auringonnousu kesäyönä Suomenlahdella. Yöpurjehduksen äänet. Suomen sokkeloinen rannikko. Saariston ja rannikon kylät Suomessa, Ruotsissa ja koko Itämeren alueella.

On hienoa, kun kaikki menee putkeen ja merimerkit löytyvät sieltä mistä pitääkin. Kun surffataan takamyötäisessä. Kun iso vene tottelee omassa ohjauksessa. Kun ei ole kiire.

Virolaiset merivartijat vakuuttivat meille Narva Joesuussa, että olemme hulluja, jos jatkamme jokea ylös kohti Narvaa.

– Siellä on vain rosvoja ja joessa on pysyttävä Viron puolella. Muuten Venäjän rajavartijat kuljettavat teidät Pietarin kautta kotiin.

Rohkaisevaa, mutta mentiin kuitenkin. Oltiin ainoa ulkomainen venekunta koko Narvan kaupungissa. Sikäläinen pursiseura tarjosi pyytämättä venevahdin koko satamassaolon ajaksi. Rosvoja ei nähty, tosin kukaan ei puhunut viroa, saati suomea tai englantia.

Ilman venettä tuskin olisi tullut käydyksi Narvassa. Ainakin Ruhnu ja Kihnu olisivat jääneet vieraiksi. Ne sijaitsevat Riianlahdella.

Molemmat ovat kuin muistumia 60-luvulta. Tosin ainakin Kihnun muutkin turistit ovat jo löytäneet.

Suomen rannikko on silti paljon mielenkiintoisempi purjehtia kuin Viron pääsääntöisesti matalat vedet.

Suomen rannikolla avautuu lähes vuosittain uusia, aiemmin puolustusvoimien hallinnassa olleita saaria. Vielä kun saataisiin Venäjä avaamaan Suomenlahden saaret veneilijöille.

hanna.antila-andersson@ hameensanomat.fi

Lähes aina tuulee väärästä suunnasta tai ei tuule ollenkaan.

Päivän lehti

26.5.2020