Uutiset

Tavis pulliaisen upea elämä

Toimitukseen saapui taannoin sähköposti, jossa tiedusteltiin, saako katuvilinässä otettua kuvaa julkaista lehdessä, kun kuvassa näkyviltä ihmisiltä ei ole tiedusteltu lupaa siihen. Kyselijä oli eräs kuvassa näkyvistä henkilöistä. Vastausta miettiville tiedoksi: Kyllä kuvan voi julkaista, sillä otos on napattu julkisella paikalla. No joka tapauksessa, tutut varmasti tunnistavat kuvassa olevat henkilöt. Muita ei luultavasti liiemmin kiinnosta.

Itsekään en osaa, enkä halua olla valokuvissa, sillä minusta otetut kuvat epäonnistuvat poikkeuksetta. Aikaisemmin en ollut asiasta niin tarkka. Ajattelin vain, että siinähän räpsitte. Myönnän silti, että nykyään olen herkästi ottamassa kameraa kaverin kädestä ja tuhoamassa kaikkia otoksia. En osaa enää naureskella minusta kamerakännykällä otetuille ”hassuille” baarikuville.

Olen kuitenkin alkanut yhä enemmän näpsiä niitä muista. Tähän saattaa vaikuttaa kesätoimittajan pestinikin. Joka tapauksessa olen vapaa-ajalla ja töissä huomannut, että ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita, millainen kuva ruudusta näkyy. Julkisivua halutaan pitää yllä.

Ihmiset ovat myös entistä tietoisempia oikeuksistaan, eikä se ole ihmekään, sillä rajattoman tiedonvälityksen maailmassa kuvat ja tekstit leviävät helposti. Omaa yksityisyyttä suojellaan tiukasti. On kuitenkin ristiriitaista, että samaan aikaan etenkin nuoret haluavat julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä.

Julkisuudessa halutaan olla kauniita ja täydellisiä. Vikojen pitäisi olla peitossa. Tässä hötäkässä unohtuu, että täydelliset ihmiset ovat tylsiä, vain viallisissa kanssaeläjissä on jotakin kiinnostavaa. Virheiden peittely ei siis valokeilassakaan kauaa onnistu.

Hassujen baarikuvien yleisöstä tulee laajempi, ja koko ajan joku on kyttäämässä kamerakännykkä kädessä tekemisiäsi kuppilassa. Tai seuraamassa kenen kainalossa kuljet kaupungin kaduilla yömyöhään. Ja joku etsii ne kauan sitten unohtuneet koulukaverisi, jotka muistelevat sinun olleen jo yläasteella hieman omituinen, kun karkasit ruotsin tunnilla ikkunasta, ja veit opettajan kengät mukanasi.

Kaikissa asuva pieni narsisti haluaa, että joku on kiinnostunut, tai yleensä välittää siitä mitä teemme ja sanomme. Teemme kuitenkin usein itsestämme väärällä tavalla ja turhanpäiten tärkeitä olemalla koko ajan huolissamme siitä, rakoileeko julkisivumme väärissä kohdin. Todellisuudessa kun vain äiti on aidosti ja pyyteettömästi kiinnostunut lapsensa elämästä enemmän kuin omastaan.

Mutta toisaalta eihän siinä ole mitään pahaa. Tavis pulliaisen elämä on hienoa, kun voi luottaa siihen, että jos päätyy lehden palstoille väärään aikaan ja väärässä paikassa, hyvin harva loppujen lopuksi välittää siitä. (HäSa)

”Ja joku etsii ne kauan sitten unohtuneet koulukaverisi, jotka muistelevat sinun olleen jo yläasteella hieman omituinen, kun karkasit ruotsin tunnilla ikkunasta, ja veit opettajan kengät mukanasi.”