Uutiset

Tavoitteena jonoton terveyskeskus

Hämeenlinnan terveyspalvelujen toimitusjohtaja mullistaisi koko terveyskeskuksen jakamalla potilaat jaettaisiin kahteen ryhmään: perusterveisiin akuuttipotilaisiin ja niihin, joilla on useita perussairauksia sekä terveysriskejä.
Suomen terveyskeskukset on perustettu vuonna 1972 kansanterveyslain pohjalta, eikä mallia ole sen jälkeen muutettu, vaikka ajat ja terveysvaivat ovat muuttuneet.

Hämeenlinnan pääterveysaseman seinien suojassa on kaikessa rauhassa pohdittu ratkaisua suomalaisten kasvaviin terveysongelmiin.

Ratkaisu on kanavamalli, jossa potilaat jaettaisiin kahteen osaan: perusterveisiin akuuttipotilaisiin ja niihin, joilla on useita perussairauksia sekä terveysriskejä. Hoitotyö painottuisi jälkimmäisiin.

Ratkaisu tosin toteutuessaan mullistaisi koko terveyskeskuksen.

– Mutta se kannattaa ehdottomasti tehdä, sanoo Hämeenlinnan terveyspalvelujen toimitusjohtaja Risto Mäkinen.

Omahoitaja soittaa ja sparraa
Mikä uudessa mallissa sitten on niin mullistavaa? Peruslähtökohta, Mäkinen vastaa.

Kun tällä hetkellä terveyskeskuksessa keskitytään erillisten sairauksien ja oireiden hoitoon, jatkossa hoidettaisiin ihmistä kokonaisuutena.

– Ihan niin kuin täyden palvelun autohuollossa. En minä vie autoanikaan erikseen ruostekorjaajalle tai jarruremonttiin, Mäkinen vertaa.

Kanavamallin niin sanotulla terveyshyötypuolella potilaita myös seurattaisiin aivan eri tavalla kuin nykyisin.

– Jokaisella potilaalla on omahoitaja, joka sparraa ja pitää yhteyttä. Hoito- ja toimintasuunnitelmaan on kirjattu tavoitteet, jotka potilas itse on määritellyt. Toiminta pyörii kutsujärjestelmällä, joten potilaan ei tarvitse jonottaa päästäkseen lääkäriin, Mäkinen kertoo.

Myöskään akuuttipuolella ei jonoja tunnettaisi, vaan sisään voisi kävellä vaivansa kanssa.

Hintalappu 200 000 euroa
Uusi kanavamalli ei kuitenkaan tulisi ilmaiseksi. Mäkinen kertoo, että sen hintalappu on 200 000 euroa lisää terveyskeskuksen normaalibudjettiin kolmena peräkkäisenä vuotena.

– Kyse on siitä, haluaako Hämeenlinna tarjota kuntalaisilleen palvelua, jolla tulee tuloksia. Kuten summasta näkee, emme tavoittele mitään valtavaa hoitaja-armeijaa, mutta nykyvoimin emme uudistusta pysty tekemään, Mäkinen sanoo.

Hän muistuttaa, että perusterveydenhuoltoon panostetut eurot tulevat aina takaisin pienenevinä kuluina erikoissairaanhoidossa. Viime vuosina tilastot ovat kulkeneet aivan toiseen suuntaan.

Vuodesta 1992 vuoteen 2009 Suomeen on saatu 450 terveyskeskuslääkäriä lisää, kun taas sairaalalääkäreiden määrä on samaan aikaan kasvanut 2100 henkilöllä.

– Jos emme ratkaise kroonisten sairauksien riskejä ja syitä, tätä kehitystä ei saada ikinä hoidettua, Mäkinen sanoo.

Kaikki on kiinni poliittisesta tahdosta
Mäkinen on valmis ottamaan uuden mallin käyttöön heti, kun poliitikot antavat luvan. Kaikki riippuu nyt siitä, lämpiävätkö päättäjät mallille ja etenkin sen vaatimalle lisärahoitukselle.

Toisaalta: kaupunki maksaa tänä vuonna pelkkinä siirtoviivemaksuina keskussairaalalle moninkertaisen summan. Terveyden ja toimintakyvyn lautakunnan kokonaisbudjetti on 137 miljoonaa euroa.

– Tiedän, että ensi vuosi on taloudellisesti todella tiukka. Päätös on kuitenkin tehtävä nyt. Jos sitä ei tule, toteamme terveyspalvelujen johdossa, että kanavamallia ei tule ja teemme muita johtopäätöksiä, Mäkinen sanoo.

Mitä ne ovat?

– En tiedä, Mäkinen vastaa. (HäSa)

Lähtötilanne
Viime vuonna Hämeenlinnassa jonotettiin terveyskeskuslääkärille kiireettömissä tapauksissa keskimäärin 13 päivää.
Esimerkiksi ruokatorven, mahalaukun ja ohutsuolen tähystykseen pääsi viime keväänä noin kuukaudessa ja geriatrin vastaanotolle kahden kuukauden sisällä. Muistipolilla hoitoon pääsy kesti 3-6 kuukautta.
Pisimpään vapaita lääkärinaikoja odotetaan keskustan ja Kaurialan terveysasemilla, kun taas nopeimmin lääkärille päästään Kalvolassa ja Ojoisilla.
Terveysasemille tulleisiin puheluihin vastattiin 96-prosenttisesti. Soittopyynnön jättäneelle potilaalle soitettiin takaisin keskimäärin 25 minuutissa.
Hammashoidon ajanvarausnumeroon tulleista puheluista vastattiin vain noin neljäsosaan.

Joka kolmas on riskipotilas
Risto Mäkinen on viimeiset kymmenen vuotta pohtinut, mikä on vialla suomalaisessa perusterveydenhuollossa. Syitä löytyi lopulta kaksi.

– Terveydenhuollon rahoitusmekanismi on sellainen, että erikoissairaanhoito vie aina vaan enemmän rahaa. Lisäksi toiminnan käsikirjoitus ei vastaa muuttuneisiin tarpeisiin, Mäkinen sanoo.

Suomen terveyskeskukset on perustettu vuonna 1972 kansanterveyslain pohjalta. Sen jälkeen toimintaa on lähinnä hienosäädetty, mutta mallia ei ole muutettu.

Mäkisen mielestä olisi jo aika. Maailma on 40 vuodessa muuttunut ja sen myötä kansantaudit.

– 1970-luvulla ongelmana olivat lähinnä sydän- ja verisuonitaudit sekä tarttuvat taudit. Nykyisin suurimpia kansanterveysongelmia ovat ylipaino, päihteet, liikkumattomuus ja masennus. Vähintään kolmasosalla Suomen väestöstä on jokin terveysriski, Mäkinen toteaa.

Hänen mukaansa nykyinen terveyskeskusmalli ei kykene vastaamaan muuttuneeseen menoon.

– Muualla maailmassa nähdään paljon vaivaa pitkäaikaissairauksien ja niiden riskien vähentämiseksi. Täällä se on esillä juhlapuheissa, vähemmän teoissa, Mäkinen sanoo.
Terveyshyötymallia on sovellettu etenkin Iso-Britanniassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Mäkisen mukaan tulokset ovat olleet rohkaisevia.

– Teorian kuningasajatus on se, että mikään yksittäinen muutos ei tuo hoitotuloksia, mutta kun kaikki osaset tukevat kokonaisuutta, tuloksia alkaa syntyä heti. On selvää, että malli toimiessaan säästää myös voimavaroja, Mäkinen sanoo.

Menot