Uutiset

Täydellistä asuinpaikkaa ei ole

Halpaa huviani on kuvitella, minkälaista olisi asua erilaisilla paikkakunnilla, erilaisissa oloissa ja ympäristöissä. Viihtyisinkö paremmin Helsingin keskustassa vai pienessä maalaiskylässä? Jos saisin tuosta vain päättää, mihin rakennuttaisin unelmieni omakotitalon?

No, stadissa on kiva käydä, mutta tuskin haluaisin asua siellä ainakaan vilkkaan pääkadun varrella. Liikenteen melu ja likaisuus eivät houkuta. Eirassa olisi rauhallista, mutta sinne minulla ei ole varaa muuttaa edes unelmissani.

Maalaiskylät voivat parhaimmillaan olla idyllisiä asuinpaikkoja, mutta niistä on yleensä pitkä matka joka paikkaan ja elämä on muutenkin monin tavoin vaivalloisempaa.

Siellä sitä paitsi joutuisi pimeään aikaan iltakävelylle otsalampun kanssa. Lisäksi jotkut sanovat, että maalla ollaan yhä turhan kiinnostuneita naapureitten asioista.

Vaihtoehtona voisi tietysti olla täydellinen korpikin. Jotkut haluavat muuttaa huonojen kulkuyhteyksien taakse vaikkapa Kainuuseen, Lappiin tai saaristoon.

Näitä tarinoita suorastaan ahmin naistenlehdistä. Esimerkiksi kuinka joku työhönsä kyllästynyt neli-viisikymppinen nainen on jättänyt kaiken ja rakentanut itselleen ympärivuotisen piilopirtin keskelle-ei-mitään.

Tällaisille sisupusseille olen lievästi kateellinen, sillä tiedän hyvin, ettei minusta olisi mihinkään vastaavaan. Jokin kaiken jättämisen ajatuksessa kiehtoo, vaikken yhtään tiedä, löytyisikö korvesta elämän tarkoitus vai tulisiko siellä hulluksi.

Junassa tai linja-autossa matkustaessani katselen taloja – ja nätin asumuksen nähdessäni haaveilen, minkälaista olisi elellä pellon laidalla. Söpöjen talojen ikkunoista olisi varmaan mukava ihailla viljavia vainioita.

Mutta sitten luen yleisönosastokirjoituksesta, että lietteellä lannoitetut pellot lemuavat. Ei voi keväällä pitää ikkunoita auki eikä kuivata pyykkiä ulkona. Ei siis ole elo täydellistä tällaisenkaan kauneuden keskellä.

Entä jos pääsisi asumaan kliseeseen eli omakotitaloon järven rannalla? Mutta siinäkin on riskinsä.

Ensinnäkin pitäisi ottaa selville järviveden kunto. Meteliä pelkäävien pitäisi lisäksi varmistaa, että moottoriliikenne on järvellä kielletty.

Entä mahdolliset tulvat? Onhan talo rakennettu tarpeeksi korkealle? Ja mitenkäs naapurit? Järven rannalla mahdollisten häirikköasukkaiden meteli kantaa kauas.

Ja olipa koti missä tahansa, idylliin voi jonain päivänä luikerrella käärme. Lähelle voidaan rakentaa jotain sellaista, mistä et pidä. Voi tulla uusi tie, uutta asutusta tai vaikka jokin erityisryhmille suunnattu asuntola.

Parasta siis uskoa, ettei täysin häiriötöntä asumisympäristöä ole olemassakaan. Aina on sopeuduttava joihinkin epäkohtiin.
Kannattaa silti miettiä, minkälaiset häiriöt ovat siedettäviä – ja milloin on ehkä parempi harkita muuttoa toisenlaisten epäkohtien keskelle.

Päivän lehti

27.5.2020