Uutiset

Täydet, tyhjät ja puolikkaat

On viikonloppu ja pöydällä lasi, kenties kaksi. Mitä mainioin hetki klassikon maineeseen nousseelle näkökulmaleikille puolitäydestä ja puolityhjästä.

Kolmannen kansainvälisen Sibelius-kapellimestarikilpailun tuomaristo vilkuili tosin vieraisiin pöytiin asti, kun se ilmoitti, ettei kilpailua voittanut kukaan.

Esa Pekka Salosen perustelut olivat, että viiden joukossa oli monia mielenkiintoisia ja lupaavia lahjakkuuksia, mutta – piru vie! – he eivät osallistuneet koko kisaan.

Melko erikoinen näkökulma, joka panee epäilemään, että Salonen tuomarikavereineen kuuluu siihen joukkoon, joka kirjoittaa äänestyslippuun – vaaleissa kuin vaaleissa – Aku Ankka.

Toisaalta moinen päättämättömyys istuu erityisen hyvin juuri Sibelius-kisaan. Mestarihan ei koskaan saattanut päätökseen kahdeksatta sinfoniaansa.

Huomattavasti perinteisempää näkökulmien vastakkaisuutta – puolitäysi optimismia ja puolityhjä pessimismiä – tarjosivat tällä viikolla SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja EK:n puheenjohtaja Christoffer Taxell. Eipäs-juupas-henkisen sananvaihdon aiheutti Suomen Pankin johtokunnan jäsen Matti Louekoski, joka ehdotti, että työmarkkinaedustajien asemaa tulisi vahvistaa työeläkeyhtiöiden ylimmissä hallintoelimissä.

Työtä tekevälle ihmiselle on itsestään selvää, että hän työtä tekemällä ansaitsee itselleen eläkkeen. Näin mielsi myös Ihalainen. Tältä pohjalta olisi jokseenkin luonnollista, että työntekijät tekisivät työeläkeyhtiöissä muutakin kuin kyykkisivät vähemmistönä nurkissa.

Taxellin näkökulmasta työeläkelaitosten 96 miljardin eläkerahastot ovat rahastojen rahoja. Ne ovat myös yritysten rahoja, koska yritykset ne ovat eläkeyhtiöille tilittäneet eli siis maksaneet.

Jos eläkkeellä olevan ihmisen – duunarin tai pomon – mielipiteellä on jotakin väliä, niin luulisi, että kumpikin haluaa vuosikymmenien raadannan jälkeen nauttia ihan omaa eläkettä. Ei työnantajan.

Äärimmäinen esimerkki äärimmäisyyksien maasta, Yhdysvalloista.

Ensimmäisellä presidenttikaudellaan George W. Bush ei sylkäissytkään New Orleans -lasiin, kun kaupunki pyysi tukea rantarakenteittensa vahvistamiseksi. Tai sylkäisi sen verran, että sai kuivahtaneen punakynän toimimaan ja vedettyä hakemuksen päälle reippaat henkselit.

Tällä viikolla maailman mahtavin valtiomies on seissyt aidot ranskalaiskorttelit kulisseinaan ja juonut katkeraa kalkkia Pohjanmaan kautta. Vanhoja syntejään hän tuskin koskaan tunnustaa, mutta ottaa ”täyden vastuun” siitä, että liittovaltio toimi liian hitaasti Katrina-hirmumyrskyn pyyhkäistyä New Orleansin olemattomiin.

Täyden vastuun? Vastuu ja tyhjä kumottu lasi eivät viihdy samassa pöydässä.

Kaikesta tästä huolimatta: hyvää vaaliviikonloppua sekä Afganistaniin että Saksaan. Katsellaan – ja kallistellaan – laseja ajatuksen kanssa.

ursula.ryynanen@hameensanomat.fi