Kolumnit Uutiset

Täysin kuvitteellinen juhannustarina

Kello on juhannusta edeltävänä torstaina 16.30.

Timo ja Saija ajavat kohti ruokamarkettia.

– Siis kato tota määrää ihmisiä! toteaa Saija

– No niinpä. Autoja joka puolella. Siis ei kyllä…, jankkaa Timo.

Takapenkillä Reino-poika huutaa ja hakkaa tahmaisilla sormillaan taulutietokoneen näyttöä.

– Ollaanks me jo pelillä? kysyy Reino.

Vieressä pikku-Tiina heiluttelee varpaitaan ja katselee uusia, ihania sandaalejaan. Etupenkillä karjutaan jotain.

– Eihän täällä ole parkkipaikkoja. Mahdotonta, johan on perhana! Kyllä tuohon silti mahtuu, hätätilanne, toteaa Timo ja jättää farmari-Volvonsa invapaikalle.

Timo ja Saija nappaavat molemmat omat kärryt ja ryntäävät ruokakauppaan sisään. On kiire, Timo oli lähtenyt töistä aikaisemmin, jotta perhe pääsisi lähtemään maalle ajoissa. Etumatka meni kuitenkin kotona siihen, että hukassa olleita uimahousuja etsittiin toista tuntia.

Reino-poika ja pikku-Tiina kulkevat vanhempiensa perässä kuin matkalaukut lentokentällä.

Lihatiskillä Timoa odottaa täysi yllätys. Makkarapakettien kohdalla on tarjolla pelkästään tyhjiä valkoisia astioita. Timon sydän alkaa pumpata.

– Missä on A-luokan makkara? Pelkkää jauhokamaa on jäljellä!

Kysymyksen kuulee kaupan työasuun pukeutunut työntekijä.

– Valitettavasti kaikki ovat loppu valmistajalta. He eivät ehdi saada kaikkia liikkeisiin, selittää työntekijä.

– Jo on perkele, murisee Timo ja lappaa kärryynsä toiseksi parasta vaihtoehtoa.

– Kuka on pelkele? kysyy Reino.

– Tuo kauppias, selittää isä ja vaeltaa sandaaliensa läpätysten säestämänä perunasalaattien kautta juomaosastolle.

Samaan aikaan Saija ja pikku-Tiina kamppailevat vihannesosastolla. Uutta perunaa on, mutta pussit saattavat Saijan mielestä loppua. Hän tarttuu varmuuden vuoksi kunnolla pussirullaan, joka purkautuu lattialle pieneksi mytyksi.

Saija nyppäisee yhden pussin irti ja jättää purkaantuneen nipun niille sijoilleen. Hän pumppaa pussin pullolleen pieniä mullankeltaisia pottuja.

– Tämän on pakko riittää, Saija mutisee huolestuneena ja kantaa turvonneen muovipussin vaa’an kautta ostoskärryyn.

Pikku-Tiina on edelleen ihastunut uusista kesäsandaaleistaan.

Matkalla maitohyllylle Tiina hihkaisee ohikulkevalle, hieman väsyneen näköiselle hyllyttäjälle.

– Hei, kattokaa vähän noitten pussien perään. Ne on loppu.

Kassalla on tietysti jono. Timo on kuitenkin päässyt vähän aiemmin toiseen jonoon, jossa on kaksi ihmistä Saijaa vähemmän jonoa.

Timo viittilöi vihaisena, Saija irtoaa paikaltaan. Reunoja myöten täytetty ostoskärry kulkee hitaasti. Perhanan ihmiset, ovat edessä kuin torakat.

Lopulta, 20 minuutin, etukortin liiallisen vinguttamisen (kortissa on siru), kassanhoitajalle haistattelun ja älyttömän pakkaamisen jälkeen perhe on päässyt autoon ja tien päälle.

– Älyttömiä ihmisiä, toteaa Timo.

Saija nyökkää.

– Joo. Menevät ihan sekaisin heti, kun kaupat ovat päivän kiinni.