Uutiset

Tea Villilä tekee paluun HPK:n naisiin

HPK:n naisten jääkiekkojoukkueen pakkiosasto vahvistuu ensi kaudeksi nimekkäällä puolustajalla.

Kerhoa mestaruuskaudella 2010–2011 edustanut Tea Villilä palaa oranssiin paitaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Huippupuolustajalla on kokemusta myös maajoukkueesta, sillä hän on edustanut Suomea sekä MM-kisoissa että olympialaisissa.

24-vuotiaan Villilän sopimus on yksivuotinen. Aivan heti kauden alussa hän ei kuitenkaan HPK:ssa vielä tositoimiin pääse, sillä marraskuussa vaurioitunut polven eturistiside vaatii vielä kuntouttamista.

– Olin leikkauksessa huhtikuun puolessa välissä ja parantelussa menee noin kuusi kuukautta. Luultavasti lokakuussa pääsen luistelemaan, Villilä kertoo.

Villilällä on HPK:sta erittäin hyviä muistoja. Mestaruuskaudella hän teki kolmannessa loppuottelussa Kerhon voittomaalin ja ratkaisi kullan hämeenlinnalaisille.

– Odottavilla ja innokkailla fiiliksillä mennään kohti uutta. Viimeksi, kun Suomessa pelasin, niin mestaruus haettiin. Ei sitä enempää voi asettaa tavoitteeksi. Kyllä tätä pelataan sen takia, että menestyisi ja nyt on taas kasassa sellainen joukkue, Villilä sanoo.

Villilä siirtyi HPK:sta pelaamaan University of Minnesota Duluthin joukkueeseen. Pohjois-Amerikassa hän pelasi neljä vuotta.

Vuodet ulkomailla ovat olleet opettavaisia niin pelaajana kuin ihmisenä.

– Pelillisesti opin paljon erilaisia taktiikoita, joita jääkiekossa voi käyttää ja paljon myös nippelitietoa. Jos sitä pystyy jakamaan mitenkään eteenpäin ja auttamaan tätä joukkuetta, niin se olisi hyvä. Tietysti olen kasvanut myös ihmisenä, kun on muuttanut vieraaseen maahan, oppinut toisenlaisen kulttuurin ja nähnyt erilaisia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Se oli toinen puoli.

Villilä palaa siis Kerhoon kokeneempana, kuin oli lähtiessään. Kilpailunhaluinen pelaaja ei aio jäädä lepäämään laakereilla.

– Nyt ei voi enää ainakaan sanoa, että olisin junnu. Nyt, kun on kansainvälistä kokemusta, niin pitää johtaa esimerkillä kaukalossa ja sen ulkopuolella. Enää ei voi mennä vain massan mukana, vaan pitää tehdä myös tulosta. Kun on tavoitteita, niin silloin kehittyy. Ei saa tyytyä mihinkään, Villilä muistuttaa.

Ensimmäinen tavoite on tietenkin parantua pelikuntoon, mutta maajoukkuepelitkin ovat loukkaantumistauon jälkeen taas mielessä.

– Askel askeleelta taas lähden tavoittelemaan kansainvälistä tasoa. Kun itseään kehittää siihen suuntaan, niin se auttaa myös seuraa. Seuroissa kuitenkin tehdään se arkinen työ, joka vaikuttaa siihen, pääseekö kansainvälisille kentille, Villilä sanoo.

Vahvuuksinaan Villilä pitää pelinlukutaitoa ja luistelua. Myös jämäkkä ote kentällä kuuluu puolustajan pelityyliin.

– Vaikka kaikkien seurojen pelaajat ovat enemmän tai vähemmän kavereita, niin sitten, kun ollaan kentällä, niin ei siellä katsella, onko kaveri vai ei. Se on sellaista kilpailuhenkeä, mikä varmasti näkyy myös treeneissä.

Aiemmin Villilä tunnettiin myös jokseenkin ahkerana jäähyaition kuluttajana. Nyt alkukaudesta aitio tulee kuitenkin tutuksi uudella tavalla.

– Nyt menen jäähyboksiin töihin, kun muut ovat pelaamassa. Jos ottaisin sen nyt tutuksi, niin ehkä en sitten vietä siellä liikaa aikaa kauden aikana. Joskus olen saattanut olla vähän sellainen pelaaja, että tykkäsin pelata ronskimmin. Nyt on oppinut katsomaan vähän tilanteita, että milloin mennään kovempaa ja milloin hiljempaa, Villilä nauraa. häsa

Asiasanat